16.10.2011 Kerholassa

Jonkun aikaa sitten oli puhetta erään tanssitutun daamin kanssa josko jonain sunnuntaina kävisimme katsomassa miten tanssit sujuvat Kerholassa Nokialla. Hän ei ole siellä käynyt ja minäkin kauan sitten muutaman kerran. Muisti on rajallinen, mutta mielikuva jäi paikasta, että mukavaa oli ja tuttujakin paikalla.

Olin valmistautunut ajamaan matkan, mutta tanssitutun mieskin innostui mukaan ja heidän autolla sitten ajeltiin. En minä olisi samassa ajassa matkaa tehnyt. Hyvä oli kyyti ja turvallinen. Voisi käyttää illan kulusta samoja sanoja. Turvallista oli istua penkissä ja katsella menoa. "Kyydit" eivät huimanneet päätä.

Talohan on kaunis, oliko ihan suojeltu rakennus. Väkeä ei ollut paljoa. Penkissä jutellessani naisten kanssa, totesivat, että ihan tavallisesta poikkeava väki oli paikalla. Osaa naisista haettiin kovasti jopa niin, että jos joku ennätti viedä herran kohteen, niin  
kukaan muu ei sitten kelvannutkaan. 

Paljon istui naisia penkissä. Herroja oli vähemmän.  Itse istuin kai hakualueen ulkopuolella, kun herrat hakivat orkesterin puoleisesta päästä. Oli tietysti joukossa joitakin, jotka hakivat omia tuttujaan muualtakin.

Sain todella rauhassa istua ovensuupenkissä. Naisissa ei ollut tuttuja. Herroissa muutamia, jotka olleet samoissa tansseissa joskus vuosia sitten etelän tanssimatkoillani. Silloin jopa tanssittaneetkin. Nyt jotkut varovaisesti nyökkäsivät tervehdykseksi.

Matkaseuran herra haki tangoille ja polkille ja jollekin kävelylle. No, hänen kanssaan voi kävelläkin, sillä siinäkin on jotain mukavaa. Naistenhaulla hain erästä entisen elämän tangoherraa, jonka kanssa tanssittukin ja vielä nykyisinkin jossain satutaan samaan paikkaan. Nyt vain sattui foksi kohdalle, kun vasta olin huomannut hänen läsnäolonsa.

Tein hieman typerästi polkan alkaessa soida. En lähtenyt penkissä juttukaverina olleen naisen miesystävän kanssa tanssimaan. Pyytelin kyllä anteeksi molemmilta. Sitten masurkan soidessa hän haki ja hyvin meni se. Naistenhaulla hain häntä tangoille. Nekin hän tanssi hyvin. Siinäpä ne olivat illan tanssit. Ei Kerhola tällä menolla saa ehkä usein vieraita käymään paikassaan. Herratanssijoilla oli tiukka sisäpiiri.

Niin, orkesterista. Finkut soittelivat tuttuun tapaansa. Kaksi herroista hymyili ja tervehti lavalta. Kumpikin ovat symppiksiä. Taitavia muusikoita koko soittokunta. Heillä on oma tyylinsä esittää tanssimusiikkia. Rumpalilla oli vielä sijainen ja penkissä jotkut naiset valittivat, että musiikki on pilalla, kun on tuuraaja. Sitten kiinnitin minäkin huomioni soittoon enkä siinä huomannut erikoista. Se tosin oli erikoista, että rumpali oli paljon vaisumpi kuin kesällä Kuikan lavalla. Ei käynyt ainakaan silloin hänen moittiminen. Kerrassaan elävää ja lennokasta rummuttelua. Pidin hänen soitostaan. Mutta makuja meillä on jokaisella, kellä mihinkin asiaan.

Kotiin lähdimme tuntia ennen päättymistä ja paluu matka sujui vielä nopeammin kuin sinne mennessä. Ei tainnut autokunnallamme olla erityisen hyvät fiilikset illan tansseista, vaikka tämä pariskunta on hyvin tanssitaitoinen. Tunnelma perillä oli minusta kolkko.