25.10.2011 Jyväshovissa

Olen tainnut ottaa uuden suunnan tanssimaailmassani. Lähden usein vain kuulemaan ja katsomaan minulle mieleistä orkesteria. Varsinkin sellaista, jota näen harvoin. Syksyinen Lapin matkani jäi  lyhyeksi sateen takia ja jäi näkemättä tutut paikat ja orkesterit niin kuin Jarkko Honkanen ja Taiga-orkesteri.

En tiennyt etukäteen, ettei orkesterissa ole ketään entistä, tietämääni soittajaa. Kun orkesteri aloitti soitot levymusiikin jälkeen varttia vaille kymmenen, niin sen kuulin heti ensi kappaleiden jälkeen, että olipa Jarkolla hyvä soittokunta. Valsseissa ja tangoissa ja muissakin oli kaunis ääni poikkihuilusta ja välillä oli kauniita sooloja saksofonilla. Lauluosuuksia oli kaikilla paitsi rumpalilla ja hänkin kuulemma osaa laulaa Kaikki kappaleet olivat hyvää tanssimusiikkia ja kelpaa soitella lavalla kuin lavalla.

Jarkko aloitti tauon jälkeen ja kyllä on eläväinen esiintyjä. Iloinen ja nauravan hymyilevä. Osaa ottaa yleisönsä. Äänentoisto oli hyvä orkesteriosuuden aikana ja odotin miten käy kun Jarkko aloittaa. Ei käynyt kuinkaan. Orkesterin soiton taso, voimakkuus ei noussut yli Jarkon äänen. En pidä siitä miten joillakin orkestereilla koko äänentoisto ylittää laulajan äänen voimakkuuden. Miellyttävää oli kuunnella ja katsella heitä.

Istuin taas rauhaisassa, hämärässä paikassa orkesteria vastapäätä tanssilattian toisella puolella. Melko hyvin siitä näki lavalla. Jos nainen haluaa tanssia, ei hänen kannata juuri istua looseissa, vaan tanssilattian toisella sivulla on kaide ja sen takana ovat herrat ja rouvat. Helppo hakea kuka ketäkin.

Eräs ulkonäkö tanssituttu herra haki kuitenkin rumballa. Kun muistinsa mukaan tiesi minun osaavan. Olen katsellut hänen tanssiaan useissa paikoissa ja minun jalat ovat lähteneet vaikeasti hänen vientiinsä muissakin lajeissa, kun on satuttu tanssimaan. Joko hän opettelee edelleen eri lajeja tai kehitys on pysähtynyt. Rytmissä säilyminen oli aluksi hankalaa, kappaleen edetessä ja toisella kappaleella oli kohtuullista. Joku ravintolavieras haki foksille, vaikka teki mieli kieltäytyä.

Ei väkeä aluksi ollut runsaasti. Mutta sitten myöhemmin ravintola tuntui jo täydeltä. Tilan käyttö tanssilattialla oli epämääräistä eli tuuppailuja ja tönimistä. Taisin olla lähtemättä kahden herran mukaan, kun eivät näyttäneet olevan tanssimista vailla.

Minulle riitti illan musiikki. Kunnes sitten baaritiskiltä kolmatta lasillista, ihan vaan alkoholittomia, hakiessani huomasin seisovani pikkutakkiherran lähellä, joka oli tanssinut liikkuvaa chachaata mukavan näköisesti. Lanteen käyttö paljasti hänet jostain opeista tässä lajissa. Juteltiin hetki ja palasin pöytääni.

Jarkon ekaosuus loppui ja levymusiikkia alkoi kuulua. Minulla taisi mennä konseptit sekaisin, mutta en enää muista tuliko joku hyvin tanssittava laji levyltä vai aloittiko Jarkko jo laulaa. Joka tapauksessa kävelin orkesterilavan lähelle baaritiskin nurkalle laukkuineni ja takkeineni ollen sitten valmis lähtemään puolilta öin niin kuin olin ajatellut.  Pikkutakkiherra seisoi edelleen siinä ja kysyin lähteekö tanssimaan. Jätin laukkuni ja nuttuni orkesterilavan taakse ja herrakin sai takin yltään. Tyylikäs valkoinen paita oli takin alla ja tanssijalta hän näytti ja tuntuikin eikä aiempi näköhavaintoni pettänyt.

Jotain tanssittiin ja jatkettiin seuraavilla kappaleilla tanssimista. Ei ollut sipsuttelua tanssimme. Tuli kaunis hidas valssikin. Reilut askeleet ja ykkönen oli hänellä hallussa. Joskin kunnon tanssiin tila ei riittänyt. Tuli jiveä. Tanssimme. Hänen bravuurijuttujaan. Kroppa kuin luotu sitä varten. Myös tango. Siitä hän sanoi, ettei osaa oikein tangoa tarkoittaen lavatangoa. Eipä niin. Kilpatango on ihan eri juttu. Mutta osasi hän sen vähintäänkin yhtä hyvin kuin yleensä tanssilavoilla osataan. Eikä se tuntunut foksilta. Moni kilpailuja harrastava ei osaa mitään lavatansseja. Jotkut jopa sanovat, myös opettajat, ettei lavatanssi sovi kilpatanssin harrastajalle. Siinä hajoittaa liikaa itseään. Näin kuulin joskus ennen.

Olin ajatellut lähteä puolilta öin nukkumaan, mutta Jarkon viimeinen osuus sujui osin tanssien ja hänen kiitoskappaleensa vielä tanssimme. Kun välillä seisoin hänen kanssaan siinä baaritiskin luona, josta on vain pari metriä lavalle, oli mukava katsoa läheltä Jarkon laulua ja orkesterin soittamista. He ovat hyviä lajissaan. Tanssiherran kanssa jutellessa paljastui hänen tanssitaustansa ja se on ihailtavaa jopa kunnioitettavaa. Niinpä vaille yhteen meni kotiin lähtö, mutta matka ei ole onneksi pitkä.

Kävin vielä lähtiessäni kiittämässä soittajia. Tanssiherra poistui samalla oven avauksella yöpaikkaansa, joka oli melkein nurkan takana ja minä kuljin melko lähellä olevalle parkkipaikalle. Lumoavaa yötä laulelin kotimatkalla. Se on tullut jo tavaksi. Taidan laulella sitä suruuni ja ilooni. Pääsisinköhän viikonloppuna kuulemaan sitä erään herran laulamana ihan suomenkielellä. Mutta tässä Lumous (Fascination) ulkomaankielellä...