22.10.2011 Haapamäen Suojalla

Kyllä Helminauha-orkesteri on täynnä helmiä. Sen olen todennut jo aiemminkin. Orkesterin nykyistä laulajaa olen kohdannut vain Virtain Hiekkarannan KIV-tansseissa 2010. Olin kirjoittanut päiväkirjaani…..

"Heidän (Harjukarin orkesterin) osuudellaan oli laulamassa vähän aikaa vuoden 2009 Seinäjoen tangolaulukilpailujen finaalipaikan saanut Markus Kokkonen. Nuori ja komea herra, joka ei välttämättä tullut edukseen näissä olosuhteissa. Tangolaulajan ääni hänellä oli. Pitäisikin päästä häntä kuulemaan hänen oman orkesterinsa kanssa, mutta keikat näyttävät olevan kovin kaukana itärajan tuntumassa."

Arvioni ja vaistoni oli oikeassa. Olisin voinut kuunnella nyt hänen lauluaan vaikka koko illan, mutta mukana oli tällä kertaa myös tangoprinsessa, Suvi Karjula, jonka tanssi-illoissa olen ollut kaksi kertaa aiemmin, Syvälahden lavalla
ja Höyrypaviljongin tansseissa, jolloin hänen esiintymisensä miellytti minua enemmän kuin nyt. Nyt hänen eläytymisensä saavutti Marita Taavitsaisen tyylin. Vähempikin riittäisi, vaan kukin tavallaan lavaesiintymisensä hoitaa. Ja jos olisin ollut tanssimassa enemmän, en ehkä olisi kiinnittänyt lavalle yhtä paljon huomiotani. Kaunis hänen äänensä on.

Tanssinetissä oli, että tanssit alkavat klo 20 ja en halunnut jäädä yhtään paitsi orkesterin soitoista. Eipä ollut väkeä juuri yhtään paikalla. Kuulinkin, että oikea aika on puoli yhdeksän. Sitten pikkuhiljaa levymusiikin soidessa väki lisääntyi ja kohtuullisen sopiva määrä oli väkeä orkesterin aloittaessa varttia vaille yhdeksän. Kun täällä tanssiseuran jäsenkortilla saa kahvin plus pullan, niin aluksi meninkin yläkertaan käyttämään etuni. Ja mikä yllätys. Oiva Lampinen, entinen soitto/laulumies oli paikalla. Levymusiikinhoitaja muutamissa paikoissa, viimeksi Höyrypaviljongilla. Kertoi aiemmin jättävänsä soittohommat kaikkineen. Siellä hän sitten oli yläkerrassa ja kahvikupin ääressä riitti meillä juttuja. Hän hoitaa Suojan tanssipaikan orkesteritilaukset/valinnat. Olipa minulla oiva tilaisuus puhua Oivalle muutamien orkesterien hankkimiseksi paikkaan.

Alakertaan palatessani ja jo ihan illan alussa oli tervehdys haitaristin kanssa, oman kotikaupungin mies. Orkesteri sitten aloitti ja Markus myös lauloi. Lauloi kauniita kappaleita, tangoja ja mm. Elviksen Can’t Help Falling In Love, jonka kuuleminen palauttaa mieleeni muutaman vuoden takaisen illan, tyttäreni ja vävyni häätanssin. Hänen äänessään on sitä syvyyttä, mitä odotan miespuoliselta laulajalta.

Orkesterin tyyli soittaa oli taidokasta, hienoa ja hillittyä, kappaleen ja tunnelman mukaan myös nopeita rytmejä. Nuori herra kitaristi oli kyllä melkoinen virtuoosi, silmän ja korvan ilo. Basisti sopisi ulkoiselta muodoltaan erinomaisesti erääseen minulle hyvin mieleiseen orkesteriin. Siellä tosin on basisti, mutta soittomiehet vähenivät syksyllä eikä taida muutosta tulla ainakaan vielä kokoonpanoon, jos koskaan...  Orkesterin haitaristi on ollut Kultaisen harmonikan finaalissa 2009. Kyllä sormityöskentelyä sai illan aikana katsella monta kertaa. Kyllähän haitaristi tulisi olla joka orkesterissa, mutta se onkin ehkä jo vaikeampi asia järjestää. Hieman lopulla iltaa silmäni seisahtuivat rumpalin töihin. Siellä taustalla häntä ei äkkiä huomaa, mutta tärkeämpää olikin miten kapulat liikkuivat. Mikä hänestäkin vielä tulee. Niin kuin kaikista muistakin soittajista, sillä kaikki myös laulavat taustalla. Ovat niin nuoria vielä ja elämä on edessä.

Markuksella kuin Suvillakin oli myös monia kauniita kappaleita. Kun ilta ehtii oli kaunis kaipaustango. Tango Punatukkaiselle tytölleni laulettiin illan alkupuolella ja lopulla iltaa uudelleen jonkun toivomuksesta. Ei huonoa. Kuuntelen mielelläni tangoja, jos kaikkein mieluiten ne tanssisin tangon askelin. Niitä en siis tanssinut kumpaakaan. Suvin laulama Hopeinen kuu oli myös iltaan sopiva. Suvin osuuden lopussa hän pyysi Markuksen laulamaan kanssaan ja kappale oli Seinäjoen tangon sävellys/sanoituskilpailun satoa oleva Näiden tähtien alla.

Omat tanssini olivat vähäiset, vaikka joka toinen tunti oli mahdollista itsekin hakea. Muutamat tanssit kuitenkin nostivat illan kauniitten muistojen joukkoon, kun lisäksi orkesteri nosti mielihyväkerrointani. Edellisen illan Keurusselässä tanssittanut herra oli paikalla. Yhdelle kappaleelle haki, samoin tein minäkin. Ehkä tajusimme toistemme erilaisen suhteen tanssimiseen. Oli taas aikaa erään tanssitutun tapaamisesta. Jenkat ja hitaat valssit tanssimme ja ennätin hakea häntä jollekin aluksi hitaan tuntuiselle, mistä tulikin sitten ihan hyvä buggikappale. Naistenhaulla en siis tainnut hakea kuin kahta herraa, kun kohteita ei ollut minua varten. Tanssiväki oli enemmän sosiaalitanssijoita jos joillakin oli taitoja hieman muuhunkin.

Toinen hakemani herra oli ihan ekstemporeehaku. Hän oli vaimonsa kanssa tanssimassa ja heillä oli mukana toinen herra, joka vei hänen vaimon tanssimaan. Kun tajusin, että herralla on tarkoitus saada istumapaikka takaseinältä, niin sain sitten jalkani liikkumaan. Se oli tangon tanssimista pitkästä aikaa. Myöhemmin illalla hän haki kohteliaana herrana takaisin ja kappale sattui olemaan rumbamainen kappale. Tangon tuntua siihenkin tanssii syntyi, joskin minun jalkani eivät olleet joka hetki sopivissa kohdissa - onneksi ei monta kertaa. Helppo olisi oppia takaisin hänen vientiinsä… Joskus aiemmin olemme tanssineet muitakin lajeja menestyksellä. Mutta mitä harvemmin tanssin nykyisin hyvässä viennissä, sitä heikommin seuraan. Eli olisi kai aika uskoa, ettei tanssitaivas tule yhtään lähemmäksi. Mutta uskonko minä - toivoton tapaus kun olen. Toivossa on hyvä elää. Jos elämässä, tanssissakin, toivosta luopuisi, ote kaikkeen herpaantuisi.