08.11.2011 Jyväshovissa

Tähdet estradille - askeleet parketille. Näin Jyväshovin sivuilla kutsuu paikan esittely. Itse asiassa muutamana tiistaina olen ollut paikalla - hyvien orkesterien takia. Nyt oli mennyt todella kauan siitä kun viimeksi olin nähnyt Nalle Lehtosta, Antti Toivolaa ja Tulista trumpettia. Mukavia muistoja heistä on tallella.

Ilta alkoi valsseilla, Nallen puhaltamana Syysunelmia ja Antin laulamana Nuoruusmuistoja. Minä tein kirjallisia muistiinpanoja kassakuittiin Niin kuin kerran tein Anttolanhovissa ja kerran näin erään tunnetun kuvaajan tekevän tanssipaikalla. Olinkin ihmetellyt hänen todella asiatarkkaa kertomusta illan solistin/orkesterin kappaleista. Seuraavana soi kauniisti Cherbourgin sateenvarjot (senkin kuulin sunnuntai-iltana, jotkut kappaleet ovat vain kauniita ja suosittuja esitettäviksi) ja Onni Jonka Annoin pois. Ensimmäisen foxin nimi meni ohi enkä saanut tunnistettua sitä, mutta toinen, Valoa ikkunassa oli tutumpi. Taisivat lattialla mennä muillakin askelilla. Foxit Tyttöjen tähden ja Poika varjoiselta kujalta olivat hyvinkin tanssiin kutsuvat. Sitten jatkui tunnelma. Oliko seuraava rumbamainen kappale Puhu hiljaa rakkaudesta vai jokin muu. Sen parina oli Sinä vain. Orkesterissa vieraili sitten eräs lavatanssija, ex-ammattimuusikko puhallellen yhden chachaa- kappaleen ajan. Toisen orkesteri esitti omin voimin. Ensimmäisen setin viimeisenä, seitsemäntenä kappaleparina oli kaksi nopeaa kappaletta, joista toinen oli Virta vie, virta tuo. Otteeni kirjanpitoon taisi hetkittäin herpaantua ja vaikka istuin lähellä en saanut  kappaleiden esittelystä selvää eli välillä kappaleen tunnistus oli musiikista.

Toinen osuus alkoi aivan upeasti trumpetilla. Elokuvamusiikilla Romanssi (?) vai jokin muu. Sen pari meni ohi. Sitä seuraavan tunnistin kyllä, My Way. Sitäkin viime aikoina useasti eri orkestereilta kuultuna. Ollaan lähekkäin ja Vielä on kesää jäljellä soivat myös kauniisti. Toisen osuuden lopussa esitettiin illan ensimmäiset ja läsnäoloni aikaiset ainoat tangot. Hurmio ja Granada ovat minulle ikivihreitä enkä kyllästy niitä kuulemaan. Ja tanssinkin mielelläni toisissa olosuhteissa.

Kolmas osuus alkoi toiveellani Särkyneen toiveen katu ja parina sille esitettiin Hopeinen kuu. Humpat Tammerkoski ja Pieni hetki olivat oikeita humppia. Illan ainoat hitaat valssit tulivat ja ne varmaan riittivät väelle. Kauniit olivat ja pikakirjoitukseni petti tällä kohdalla. Sitten seurasi kaksi nopeaa kappaletta, joista toisen olen kuullut KinoJaken Anninan laulavan, Palava rakkaus suomeksi? Erityisen hieno kappale. Vielä sopi settiin humpat ja kaunis rumbamainen kappale Kun paljon antaa.

Minulla oli toinenkin toivekappale. Antin esittämä Polttaa, jonka sinkun aikanaan sain häneltä. Jäin siis kuulemaan sen seuraavan setin alussa. Kappaletta ei ilmeisesti ollut esitetty aikoihin, mutta Nalle sanoi, että hän kyllä osaa soittaa, kun alkuun pääsee ja Antin toteamus oli - jos munille menee laulut ja soitot, on minun syy. Lupasin sen taakan kantaa. Ei sitten mennyt. Oikein hyvä kappale ja vielä olen kuunnellut kappaletta kotonakin. Kunnon kappale ja voisivat pitää sen ohjelmistossa. Muutoinkin lattarimusiikki oli varmaan yksi heille mieleinen osuus illassa. Yksi kappale jäi vaivaamaan mieltäni. Se ei ollut samba, salsaa se minusta lähinnä oli ja kerrassaan upea kappale. Netistä löysin kappaleen La camisa negra, seköhän se oli??

Orkesterista jäi ajatuksia. Luulin kosketinsoittajaa uudeksi tai jotain. Oli kuulemma entinen, en vain muistanut häntä. Rumpali oli tuuraaja, Ikaalisten laina orkesterille. En nähnyt häntä juuri ollenkaan, kuin soitteli nurkan takana. Minkä sitten muutamien tanssittujen kappaleiden aikana. Soitto kuulosti hyvältä. Nalle puhalteli trumpetillaan melkein kaikki kappaleet. Antti säesti kitarallaan ja lauloi monen monta kappaletta. Hänen äänessään on syvyyttä, mikä sopii hyvin solistille ja vaikka ei taida itse tangoista juuri pitää, niin olisi hän siinäkin lajissa ihan hyvä. Kokonaisuutena orkesterin esiintyminen oli hyvää, jos unohdetaan, että johdot ja piuhat eivät ehkä olleet ihan koko ajan kohdallaan ja alkuillan äänentoisto oli hieman liian lujaa. Ainakin siinä missä istuin.

Tämä väki, mikä vietti iltaa ravintolassa tuskin kiinnitti äänentoistoon, jos muuhunkaan erityistä huomiota. Oma irrottelu juomien kera oli etusijalla. Tanssipuoli oli kohdallani tavanomaista. Ei erityistä halua lattialle, ei sopivia herrakohteita, joten hyvällä istumapaikallani keskityin orkesterin katseluun ja musiikin kuunteluun. Yksi vieras herra haki nopealle foksille ja piti yllä liian kovaa vauhtia. Myöhemmin hänen haustaan kieltäydyin. Yksi jo melko varttunut herra, jota takavuosina näin tanssipaikoilla ja hän haki silloinkin tanssimaan, oli nyt pitkästä aikaa samassa paikassa. Kahdesti olin hänen kanssaan tanssimassa ihan kohteliaisuudesta. Kaksi muuta kulkijaa haki, joiden iloksi en lähtenyt.

Illan aikana huomasin paikalle tulleen rannikolta tutun tanssiherran. Työmatkalla kertoi olevansa. Hänen kanssaan tanssin foksit, bugit (ne meni kyllä minulta humpahtaen, hän on hyvin lajiin perehtynyt, mutta kesti minun vajavaisuuteni), hitaat valssit ja kauniit rumbamaiset kappaleet. Tanssilattialla oloni vaikutti “kirjanpitooni” kappaleista niin, etten mukana pysynyt kappaleiden nimien kirjoittelussa.

Antti ja Nalle kyllä taisivat huolestuneina seurata, kun aika pieneen lappuun pienesti ja huomaamattomasti sain illan kulun kirjoitettua valmiiksi. Tulisella trumpetilla näyttää olevan kohtuullisesti keikkaa, joten jos pitää trumpetin äänestä, niin tilaisuuksia on. Nallen kappaleissa oli monia, joita Pekka Nebelung myös soittaa. Ennen lähtöäni juttelin pöydässäni erään toisen orkesterin soittajan kanssa musiikkimaailmasta. Orkesteri, jossa hän soittaa haitaria, on saanut jalansijaa tanssipaikoilla. Sitkeä työ tuottaa tulosta, mistä olen hyvilläni.  Olen seurannut heidänkin taivaltaan jonkun vuoden ja hyvä tanssimusiikki on heillä hallussa.

Tähän loppuun siirrän kauniin tekstin kappaleesta Kun paljon antaa.

On hetki äänetön kuin tunne sisäinen,

askel lattiaa vaan kiertää harhaten,

tyhjät seinät valvoo suuntaa vaieten.

On tullut ajatusten aika levähtää,

yksi syttyy, toinen sammuu, häviää.

liekki elämän se silti aina jää.

Leikki varjojen, leikit rakkauden,

yhtä kaikki taivas ja maa.

Ero päivien, erot viikkojen,

koskettaa ei kaipuuta saa.

Epäillen, katso en, yö kun aikaansa luo.

Luottaen otan sen minkä tie mulle suo.

Kun paljon antaa muuta tarvitse ei lain,

jotain itsestään jos luovuttaa voi vain,

ehkä osan, ehkä kaikki ajoittain.

Leikki varjojen, leikit rakkauden,

yhtä kaikki taivas ja maa.

Ero päivien, erot viikkojen,

koskettaa ei kaipuuta saa.

Epäillen, katso en, yö kun aikaansa luo.

Luottaen otan sen minkä tie mulle suo.