04.11.2011 kahden paikan tanssit

Kokemuksien perjantai-ilta ja samalla oppia ikä kaikki. “Ruuhkaa” välttääkseni lähempänä, ajelin Haapamäen Suojalle Korsun tansseihin. Hyvä olisi pitää pieni muistinpalautus ennen kuin Korsun tansseihin lähtee. Joskus ennen oli niissäkin ihan mukavia iltoja.

Mutta voi sitä väen paljoutta, mikä syntyi tunnin sisällä. Aluksi oli hyvää levymusiikkia. Kukaan ei tanssinut, ei ollut paljon väkeäkään. Kun orkesteri aloitti kello yhdeksän, lattia oli täysi. Ja se mikä minut sai tekemään kotiinlähtöpäätöksen oli levymusiikin aikana alkanut miestenhakuvuoro, mikä muuttui orkesterin aloittaessa naistenhauksi. Pariskuntia, varttunutta sellaista, oli suurin osa. Yksin tulleita miehiä hieman, varttuneita hekin lähes kaikki ja naisia, no, monen ikäisiä, mutta enimmäkseen hekin elämää kokeneita. Ennen ei ole ollut käyntieni aikana vastaavaa tanssijapohjaa ja tungostakaan.

Valssin jälkeen soitettiin bugiksi sopivaa ja sain ainoan itselleni sopivan tanssitaitoisen herran kiinni ja sen loputtua toivottelin hänelle hyvää illan jatkoa. Hän on vanha tanssituttu, nuori iältään ja jostain syystä käy tässä paikassa usein. Tanssitaitoa hänellä on kaikkiin lajeihin polkkia myöten.Minulle riitti tämä hetki tässä paikassa.

Kotimatkalla mietin, että mitähän tämäkin oppi tarkoittaa ja miettiminen loppui Keuruun kohdalla, kun kurvasin Keurusselän tielle. Hetken perillä ajattelin, että käännän autoni nokan takaisinpäin, mutta menin kuitenkin sisälle. Pihalla ei ollut tavanomaista määrää autoja parkissa. Ei ollut sisälläkään paljon ihmisiä.

Sitten kun olin sillä tuulella kuin olin, niin tenttasin tutun vahtimestarin orkesterin suhteen. Niin kuin mitä soittimia on ym. No, siihen herra luetteli jotain ja sanoi kysyen, että menet sitten kuitenkin sisälle. Menin. Ei ojasta allikkoon ole enää pitkä matka.

Orkesteri oli tauolla ja minä tuoremehua join odotellessani. Paikalla oli taas suunnilleen kaikki pariskuntia. Olin tunnin paikalla ja kaksi herraa haki tanssimaan. Olisin voinut kyllä istua nekin kappaleet. Orkesteri aloitti tavallisilla valsseilla ja melkein sääliksi kävi kitaristia, joka lauloi. Ei ollut valssi hänen lajinsa. Mutta sitten tilanne muuttui kuin salaman iskusta. Kauniita kitarakappaleita koko ajan, eri tanssilajeihin sopivia, sitä oli muu aika eli noin 40 minuuttia. Kitaristi lauloi oikein hyvällä äänellä. Kappaleet Kaksi kitaraa, Surujen kitara ja jokin Elviksen minulle tuntemattomampi kappale olivat erityisen hyvin laulettu ja soitettu. Eli ei huono orkesteri. Nettitietoja ei heistä löytynyt. Minulle kerrottiin, että se oli paikallinen orkesteri, nimeltään J-Laho Hinuriorkesteri. Laulava kitaristi esiintyy myös toisessa kokoonpanossa, Riskiryhmä nimeltään. Heidän biisilista oli kyllä hieno. Tosin päivitykset yli kaksi vuotta vanhoja.

Kumma on, miten joku musiikki rauhoittaa minua ja joku saa ärtyneeksi. Nyt olin sitten valmis jatkamaan kotimatkaa lisäkokemuksia saaneena ja jos vaikka viisastuneena edes hieman.