12.11.2011 Martin Kievarissa

Ei tarvinnut miettiä vaihtoehtoja illan menopaikalleni. Halusin nähdä ja kuulla tanssiorkesterin, FBI Beat ja Markus Törmälä. Tanssipaikalle saavuttuani huomasin alakerrassa olevan joulujuhlan? - kenen lienee ollutkaan. Siitä oli kuljettava vain pöydissä istuvien ohi yläkerran portaisiin.

Hiljaista oli yläkerrassa. Levymusiikki oli soimassa ja sitä jatkui lähelle yhdeksää. Musiikki olikin todella hyvää. Kerrottiin, että se oli orkesterin valitsemaa. Ensimmäinen kappale minkä kuulin, sykäytti sydäntäni. Orkesteri Sykkeen Vesa lauloi hidasta valssiaan - omaa häävalssiaan. Tuntui hyvältä kuulla, kun heidän tapaamisesta oli vasta kaksi vuorokautta.

Täälläkin on vuorohaku, mikä alkaa kello kaksikymmentä miestenhaulla. Sitten jo kohta orkesterin alun jälkeen alkoi naistenhaku. Vieläkään ei ollut kovin väkeä. Niinpä tuli istuttua ja kuunneltua musiikkia. Sitä teki myös eräs kävelytuolilla oleva orkesterin fanidaami saattajansa kanssa. Tulikin juteltua illan aikana heidän kanssaan. Ja notkuttuakin musiikin tahdeissa lavan seudulla.

Väkeä kyllä kertyi sopivasti tanssi-illaksi. Kovin oli pariskuntavoittoista tanssiväki. Varsinaiset tanssijat olivat fanittamassa Finkkuja Viihdekeskuksessa. Oli kuulemma tullut linja-autollinen tanssijoita entisestä Savon pääkaupungista asti. Ahdasta ei kuitenkaan ollut sielläkään, niin minulle kerrottiin.

Kymmenkunta kappaleparia tanssin ihan mukavissa vienneissä. Miellyttävin oli tanssihetki tanssitaidossaan kovasti  edenneen nuoren herran kanssa. Siitä olikin aikaa, kun viimeksi tanssimme. Silloin hänellä oli “hiukset pystyssä”, ihan muodin mukaisesti ja omatyylisesti.  Erään hyvin tanssivan ulkonäkötutun pariskunnan herra tuli hakemaan jollekin mukavasti tanssittavalle kappaleelle. Yllätys se oli. Ja sekin yllätti, että hän kysyi voiko joskus myöhemminkin hakea. Olin istumassa fanipaikallani hakualueen ulkopuolella.

Illan ilo oli orkesteri, jota nykyisin olen harvemmin tavannut. Markuksen kanssa jutellessa totesimme, että ensi kohtaamisesta on varmaan kymmenisen vuotta. Komppikitaraa soittavalla laulaja Jerellä oli hetkittäin ihana soitin, vetopasuuna, jota en ole ennen nähnyt hänellä ja en muillakaan orkestereilla ellen sitten Dallapén kesäkeikoilla. Heillä oli runsas soitinvalikoima. Jeren ääni on edelleen miehekkään syvä ja hän on minulla samassa ihailuni sarjassa Tomi Markkolan kanssa. Kaikki orkesterissa osaavat laulaa ja koko joukon esiintyminen on iloista, hymyävää, elävää ja esittävät laulunsa yleisölleen eli tanssijoille. Kyllä ne monet kitaraesitykset olivat mukavia kuulla ja katsoa heitä sekä myös tanssia. Heidän ikivihreä kappaleensa on heitä itseään, Jäi susta jälki sydämeen. Tangoja esitettiin useampia, osa taisi tulla tauoilla. Niin oli hitaita valsseja, sambaa, rumbaa, chachaata, foksia ja buggia, humppaa ja kaikkea mitä nyt hyvä tanssiorkesteri tietää soittaa.

Minulle tuotti iloa seurata erään hyvin tanssitaitoisen naisen vientiä samballa, vei siis toista naista. Siinä oli samban askeleet ja painonsiirrot kuin oppikirjasta ja koko tanssi kaunista. Harva lavatanssija pystyy samaan vartalon käyttöön sambassa. Tanssinharrastaja hän olikin monin tavoin. Minun oli pakko illan lopulla mennä hänen luokseen ja kysyä taidon kotia.

Illan musiikit olivat niin hyvät, että loppuun asti olin. Koskahan pääsen heitä seuraavan kerran kuulemaan - "jos vuori ei tule Muhammedin luo, Muhammed menee vuoren luo" eli minun on varmaan tehtävä matka kauemmas elleivät lähiseudulle satu.