26.11.2011 Jyväskylän Viihdekeskus

Kummalliseksi on mennyt tanssimaailma vai vainko vain omasta näkökulmastani…

Martti Metsäkedon orkesterin tanssi-illat kohdallani täällä maalla eivät onnistu. Elokuun lopun perjantaina tanssi-ilmoitusten perusteella suunnistin Martin Kievariin. Olivat kyllä paikalla, mutta yksityistilaisuus. No, Kuikan lava paluumatkalla soi tanssimahdollisuuden. Herra Finkut olivat paikalla.

Nyt sitten oli mahdollisuus yrittää uudelleen heidän iltaansa. Ehkä pitäisi osata suorittaa ennen tanssiin lähtöä “laskelmia”, miten tanssiväki jakautuu. Tälle illalle oli tarjontaa yllin kyllin. Revontuli ja Charlies (kovasti pidän heidän soitoistaan), Vaajakosken Urheilutalo ja nuorten idoli Juha Metsäperä siellä (on kelvannut minun vanhankin olla kuulolla aiemmin, mielelläni häntä kuuntelin), Haapamäen Suojalla Helmenkalastajat (miksihän nyt hylkäsin heidät ), Jyväskylän Viihdekeskuksessa Charles Plogman uudistuneen ja nimensä muuttaneen orkesterin kanssa ja sitten Martin Kievarissa Martti Metsäkedon orkesteri. Liian kauan heidän viimeisestä mukavasta illasta.

Olin hyvissä ajoin liikkeellä, jos vaikka he aloittaisivat heti kahdeksalta. Pihassa parkissa katselin harvalukuisia autoja, mitä pihaan ajeli. Heistä nousi vain varttuneempia pariskuntia ja muutama yksin tullut nainen. Ensimmäistäkään yksintullutta herraa ei näkynyt siinä odotellessani. Niinpä sitten näkemättä edes soittajia lähdin kotimatkalle.

Viihdekeskuksen kohdalla kurvasin pihaan ja autoja olikin aika paljon. Mutta sisällä oli vähän väkeä. Tästä alkoi hahmottua, miten tanssijat ovat valinneet tanssipaikkansa. Väkeä tuli kyllä lisää eikä mitään pariskuntavoittoista ollut joukko. Tässä paikassa käy monenikäisiä tanssijoita. Taidotkin ovat monet. En muistanut, että täälläkin on vuorotuntihaku. Muistin, että olisi puoli tuntia alkuillasta naisille ja tunti myöhemmin. Varttia vaille yhdeksän olin paikalla ja varttunut herra haki ja rytmistä kävelyä oli liikkuminen. Ensi kerran tällaisessa viennissä huomasin astuvani vain reiluja kävelyaskelia. Hyvin sujui tanssit.

Orkesteri oli aloittanut jo hieman aiemmin ennen sisälle pääsyäni. Levymusiikkia oli ollut sitä ennen kahdeksasta lähtien. Musiikki-isäntä oli erikseen. Toiselle kappaleelle, upeat tangot, toinen argentiinalainen, haki tuttu herra, joka foksin askeleet taitaa ja ei siinä mitään, jos vain tanssisi, mutta hänellä on tapana puhua kaikkien tanssilajien aikana ja koko ajan paitsi samballa. Hetken tuntui, etten kestä sitä tanssia, mutta loppui se. Sitten tuli nopea jive ja tuttu herra entisestä elämästäni haki ja hän sai unohtamaan alun liikkumiset lattialla.

Sitten vaihtuikin naistenhauksi. Aluksi hain kesälavoilta tuttua herraa fuskulle ja muutamaa herraa hain ensimmäisellä tunnilla.  Jiveherran kanssa tangot sujuivat niin kuin joskus ennen. Olemme kuin vakka ja kansi. Ihan tunnin lopulla naiset jättivät hakematta erään ulkonäkötutun herran ja en minäkään sitten osannut tehdä mitään. Jotain orkesterille tyypillistä nopeaa lajia soitettiin. Tämä nuorehko herra tuli hakemaan pahoitellen, että halusi tanssia tällaista. Ei siinä mitään. Vauhdikas bugintapainen oli vientinsä ja liikuntaa siinä tuli kummallekin.

Illan “tavallisimmat” kunnon musiikit olivat kaksissa humpissa ennen kahtatoista. Tanssin ne tutun herran kanssa. Minun tanssitunnelmani ei juuri kohonnut sitten tangon jälkeen, vaikka vaille kaksitoista toisen naistenhaun lopussa hain erästä hiljan paikalle tullutta tuttua herraa erään nopean kappaleen jälkeen. Levymusiikki oli menossa. Arvelin nopean kappaleen jälkeen tulevan hitaamman. Niin tulikin, tangot, jotka hän vei osin kilpatanssityylillään, vaikka kaipasin todella kunnon lavatangoa.

Reilun kolmen tunnin aikana orkesterin ja solistin musiikit olivat kovin nopeaa, buggpainotteista, fuskua yms. Hitaita valsseja soitettiin ainakin yhdet. Ne tanssin ihan vieraan herran kanssa perusaskelilla. En kuullut esitettävän polkkaa, jenkkaa tai masurkkaa. Ellei tullut levyiltä tai lähtöni jälkeen.

Plogmanin orkesterissa oli tapahtunut muutos. Orkesterin nimenhaltija, Tom Käldström, oli jäänyt pois ja vei nimen mennessään. Tilalla oli Plogmanin hyvin nuori poika. Näin hänet jonkun kerran saksofonin kanssa ja myös kitaraa soitti. Kokemusta ei ehkä ole vielä voinut kertyä runsaasti. Orkesterin musiikki ei tällä kertaa ollut samaa luokkaa kuin aiemmin. Niin taitava muusikko ja erinomaisen hyvä laulaja kuin Tom on, onneksi jatkaakin musiikin saralla. Näin kuulin ja toivon, että pääsen joskus jonnekin, missä esiintyy. Tommysin keikoilla kävin hänen soittonsa ja laulunsa tähden.

Poistuin kahdeltatoista eikä jäänyt lasikenkää jälkeeni. En myöskään laulellut Lumousta kotimatkalla, vaikka tähtitaivas oli yllä. Ehkä kuitenkin vielä tänään saan kuulla sen. Kivistön sunnuntaitansseissa keväällä kuulin kappaleen ensi kerran ja sama orkesteri on nyt paikalla.