03.12.2011 Haapamäen Suojalla

Voima se sai minut lähtemään. Voiman Lumous. Kyllähän Marko Lämsä on myös elävä esiintyjä, hyvä-ääninen ja komeakin. Suojalla ei aina synny hyviä tansseja. Riippuu tietysti itsestä jos tanssiherroistakin. Ja sitten voi käydä niinkin kuin kävi pyhäinpäivän aaton tansseissa.

Ajattelin kyllä, että Voimaorkesterin tähden kestän mitä vaan, mutta nyt oli hilkulla lähtö jo aika aikaisessa vaiheessa. Olin paikalla puoli yhdeksältä ja puolisen tuntia juttelin erään tanssiherran kanssa, joka paljasti todelliset karvansa illan aikana. Olin hieman pettynyt, mutta ehkä osasin odottaakin sitä.

Miesten hakuvuorolla alkuilta tuntui ihan mukavalta. Siinä menivät tavalliset valssit, hitaat valssit, jenkat, bugit, kahdet jivet, toisen hitaan valssin puolikas ja fuskut. Seuranneella naistenhaulla hain vain yhtä tuttua herraa. Muutoin istuin ja kuuntelin. Seurannut miestenhaku kului myös suunnilleen penkissä - kaksi kappaletta lattialla. Sitten poistuin.

Jokin vain ei saanut minua syttymään, vaikka Voiman Pete lauloi niin kauniisti hitaan valssin Lumous (tässä Nat King Colen esitys samaan) ja vaikka solisti lauloi kaikkia upeita kappaleita. Ehkä oman mielentilan lisäksi illan musiikki ei aina sujunut niin kuin orkesterin vakituisella kokoonpanolla. Kosketinsoittaja/haitaristi oli palvelemassa maatamme - tulevan varalle. Vaikka tuuraajana ollut Pepito-orkesterin keulahahmo, Pekka Saralevä, on ammattitaitoinen muusikko, jota olen kuullut muualla ja mm. laulajatar Johanna Tuomen kanssa yhdessä esiintyneet ja oikein hyvin, niin nyt hän ei ollut parhaimmillaan. Vieras orkesteri on vieras - se on ymmärrettävää.