15.12.2011 Peurungassa

Illan esiintyjinä olivat Tomi Markkola ja Fernet. Toivon aina joutuvani ajoissa paikalle kuulemaan ja joskus jopa tanssimaan Fernetin alkuvalssit. Varsinkin nyt toisena esitetty Kielon jäähyväiset on mielikappaleitani.

Väkeä oli runsaasti paikalla. Oli myös pyörätuolilla liikkuva tanssija. Tanssisalia on uudistettu tai parempi sanoa, istuinpaikkoja järjestetty uuteen uskoon. Pehmeät sohvat ja matalat pöydät orkesterin vastapäiväiseltä seinän luota on poistettu ja tilalla ovat pitkät pöydät tuoleineen.

Valitsin taas istumapaikaksi hieman sivummalta salin puolelta paikan, josta näin hyvin lavalle. Tässä paikassa viime käynneillä katselu ja kuuntelu ovat olleet pääasia. Minua tanssittavia tuttuja on ollut hyvin vähän. Pieni sisäpiiri pyörii paikalla joka kerta ja talon asukkaina olevat kuntoutujat ovat omana ryhmänään. Tällä kertaa kolme vierasta herraa haki tanssimaan ja ihan pari kolme ulkonäkötuttua tanssimiestä. Yksi heistä tanssitti useamman kappaleen.

Olen aina pitänyt Fernetin tavasta soittaa tanssimusiikkia. Jos heidän ohjelmistonsa ei uudistu samaan tahtiin kuin joillain orkestereilla, niin kaikki kappaleet ovat miellyttäviä tanssittavia. Usein joidenkin orkestereiden tuntuu olevan pakonomaisesti saada aikaan uutta musiikkia, joka minusta musiikkina on ihan hyvää, mutta tanssilllinen puoli ei aina ole samaa luokaa.  Kaipa eri puolella Suomea tanssiväkikin on vaateliampaa eikä halua kuulla samoja kappaleita. Taukomusiikkina oli ihan hyviä kappaleita.

Tomi Markkola on yksi minua eniten sykähdyttävistä lavaesiintyjistä. Tangokuningas vuodelta 1996 hän on ja kuuluu niiden muutamien kuninkaiden joukkoon, jotka vuodesta toiseen ovat säilyttäneet suosionsa. Hänen syvä äänensä on erityinen ja sopii hyvin hänen esittämiinsä kappaleiseen. Mukava oli olla mukana heidän illassaan.