18.03.2012 Kivistön työväentalolla

Näihin illansuutansseihin on mukava mennä, kun joutuu ajoissa kotiin varsinkin, jos on työviikko edessä. Nyt minulla oli menossa tänä vuonna tanssien toinen viikonloppu. Jotenkin paluu ei aluksi tuntunut ihan hyvälle. Tanssiminen tänä iltana tuntuikin jo kotoisalle ja toivo mukavasta illasta oli mielessäni. Voimiakin tuntui olevan tallella, jos aiemmilla kerroilla nekin olivat välillä kadoksissa. Kunnosta huolehtiminen oli jäänyt tanssitauolla.

Illan orkesteri Köpi Koski ja Projekti oli tuttu muutamalta aiemmalta kerralta. Saksofoni ja trumpetti soivat useita kertoja illan aikana. Niiden vuoksi paikalle olin tullut. Toivossa myös tanssiminen, mutta se meni vastoin odotuksia. Kaikkiaan kahdeksan kappaleparia tanssin ja lähdin kotiin reilu tunti ennen päättymistä. Vuorotuntihaku soisi mahdollisuuden omiin hakuihin, mutta jos ihan vähän yritin ensimmäisellä naistentunnilla niin toinen tunti supistui siihen, että hain vain yhtä herraa, joka oli hakenut alkuillasta. Mutta ne mitkä tanssin illan aikana olivat hyvin vietyjä, ihan rytmissä.

Tanssilajeissa ei sattunut kovin runsautta, kun foksin askelilla sujui neljä kappaleparia. Kaksi tumman heimon tuttua herraa vie foksitkin tyylillään. Hidas valssi ja humpat olivat hyvät. Kahdet tangot täyttivät illan saldoni. Olin jo istunut pitkään toisella naistentunnilla, minkä nyt sen alussa hain illan alussa tanssittanutta herraa. Muutoin kuuntelin ja katselin orkesterin lavaesiintymistä. He ovat aina olleet siististi puettuja, pikkutakit yllään. Pidän siitä, että maksavalle yleisölle esiintyvä joukko on muussa kuin farkuissa tms vapaa-ajan asuissa.

Varsinkin illan trumpettiosuudet olivat upeita ja hyvin nopea jivemäinen kappale ja sen parina ollut Virta vie, virta tuo oli ihan hyvä kuunnellakin penkissä. Koko illan oli tuntunut, että kysynnän ja tarjonnan lait olivat heikoilla. Väkeä oli edellistä pyhää vähemmän ja paikasta puuttuivat ne harvat, joiden kanssa tanssiminen on sujunut tai ainakin olemme hakeneet puolin jos toisinkin. Kyllähän välillä oli monta sellaista kappaletta, jotka saivat tanssijalkani liikkeelle penkin alla. Liikettä se kai on sekin.

Niinpä  Virta vie… kappaleen jälkeen alkoi kuulua komea tango. Siinä vain kuuntelin eikä montakaan naista enää istunut penkissä. Osa väestä poistuu klo 20 jälkeen, kun pääsylippuihin perustuva arvonta on tapahtunut. Palkintoina on pääsylippuja seuraaviin tansseihin ja usein orkesteri antaa myös levynsä arvontaan kuten nytkin.

Niin, tuon tangon jo soidessa hetken aikaa, huomasin erään herran suuntaavan minua kohti. Ei olisi paremmin voinut iltani päättyä. Mieleeni palasivat entiset ajat, jolloin tuttavapiirissäni oli useita tangosta tanssilajina samoin ajattelevia kuin itse olen. Nyt enää harvoin kohtaan vientiä, jossa on tangon tunnetta ja tulkintaa. Ei tango sytytä kaikkia ja sen huomaa tanssiessakin. Monet parit juttelevat koko tanssin ajan. Itselleni tangossa tanssin aikana ei ole sanan sijaa. Se on täyttä tunnetta. Sen saavat aikaan tango musiikkina ja hengenheimolainen viejä.