30.04.2012 Kukonhiekan avajaiset

Tällaista oli Kukonhiekassa vapunaattona, kun paikalla oli lähes 2000 osallistujaa. Suurin osa heistä oli kai Souvarifaneja ja iso osa myös oli paikalla Charles Plogmanin takia ja tietysti jo yksin vappu kerran vuodessa saa monet irrottautumaan kotisohvalta.

Vaikka olen aina ollut sitä mieltä, että sopu sijaa antaa ja kaikki sopivat tanssimaan taidosta riippumatta, niin nyt olisi paikallaan ollut, että tavallinen tanssiväki olisi pysynyt pois. Pienenä vähemmistönä olimme paikalla ja ihan vapaaehtoisesti Kävi vallan ajatus, että tanssi-ilmoituksessa olisi voinut olla - tämä ilta on faneille - tanssinharrastajat voivat jäädä kotiin. Ikävä kyllä lähiseudullakaan ei ollut muualla tansseja. Ei sillä, linja-autoillakin oli tullut väkeä Pohjanmaalta asti. Mukana tavallisia tanssijoitakin.

Ilta alkoi Ronnies-orkesterin soitoilla ja sillä mukavalla soundilla, mikä heidän musiikissaan on. Jalan alle käyvä poljento oli heidän kaikissa kappaleissaan. Plogmanin poika on entisen puhaltajan paikalla. Kaipaan vieläkin lähteneen laulua ja mahtavaa soittotaitoa puhaltimilla.

Illan ensimmäinen  tunti oli vielä sopuisaa lattialla ja oikein hyvin tilaa tanssia. Mutta ei mennyt kauan, kun mylläkkä alkoi ja parani vain puoleen yöhön mennessä. Arvelin, että kun Lasse Hoikka ja Plogman lopettavat omat lauluosuutensa, niin väki vähenee, mutta turha luulo. Kun tanssien aika oli klo 2.30 saakka, niin monet varmaan harvoin tansseissa mukana olevat parit jatkoivat varmaan “valomerkkiin” saakka. Lähdin puoli yhdeltä nukkumaan, kun mitään elonmerkkejä ei tapahtunut vähenemisen suuntaan.

Salin sivuilla on mukavat loosipenkit, joissa sai lepuuttaa jalkojaan ja seurata illan kulkua. Kun vertasin toissakesäisen Hiekkarannan KIV-tanssien nauhoituksen väen liikkumista ja tätä joukkoa, niin eroa oli. Silloin ei tönitty, tuupittu, potkittu, rynnitty niin kuin nyt tapahtui. Silloin olimme vain kauniisti kasassa lattialla Ihmeellisiä “jyriä” oli nyt paikalla ja alkoholi oli sotkenut joidenkin päätä. Tunnelma oli kuin "hakkaa päälle Suomen poika" Toisten tanssijoiden huomioiminen oli vähäistä.

Mutta ilta kahdeksan ja puoli yhden välille sopi, varsinkin alussa, monta hyvää tanssia ja olihan komea rinki reunoilla väkeä polkan aikaan. Harvoin sellaisen joukon edessä pääsee tanssimaan. Polkka sujuikin hyvin kaukaisen ja vanhan tutun kanssa,  joskin tähänkin lajiin sopi huonosti eteneviä, reunoilla jopa paikallan olevia, pysähteleviä pareja. Yhdet oikeat jivekappaleet sain tanssia ensimmäisellä tunnilla ja tilaa oli. Saman herran kanssa myöhemmin ruuhkassa kaikki meni äheltämiseksi ja lavan edustaa ei voinut välttää ja siitä fanijoukon ohi pääseminen oli kokemus, jossa en ole ennen ollut. Litistettiin melkein paikalleen takaa tulevien ansiosta, kun edessämenijät ihmettelivät lavan suuntaan. Foksia ja fuskua, buggia ja hidasta valssia sopi jotenkuten tanssimaan.  Varsinkin toiset hitaat valssit erittäin sympaattisen herran kanssa, hänen persoonallisella tyylillään olivat iloa tuottavia. Illan paras hetki olivat tangot salista ulkolavalle (osin suojattu sivulta) mieleisen herran kanssa. Mukavia olivat tanssintaitajan kanssa alkuillasta jenkat ja illan tungoksessa vielä slovaritkin.

Lähtiessäni huomasin, että oli toisiakin lähtenyt jo ennen minua, kun oli joitakin tyhjiä paikkoja. Kukonhiekassa on normaalisti toisenlainen väki paikalla ja tilaakin tanssia. Hyviä orkestereita on pitkin kesää. Ehkä sinne uskaltaudun vielä. Mutta ovat monet pienetkin lavat suosittuja Keski-Suomen alueella.