19.05.2012 Kukonhiekassa

Tämä tanssipaikka on kaiken kansan kohtaamispaikka. Talo tarjoaa jokaiselle jotakin. Jos tanssiminen ei kiinnosta, muu tarjoilu kyllä toimii. Onneksi useinkaan tanssilattian puolelle ei eksy enemmän nauttineita. Aina kuitenkin on joku herra toikkaroinut naisten rivin edessä, onneksi ei kuitenkaan juomia oli annettu kuljettaa tanssipuolelle. Muuten paikka onkin sitten ihan hyvä tanssipaikaksi. On istumatilaakin ja mukava katselupaikka ylätasanteen kaiteen ääressä. Tosin siihen ei paljon sovi. Kahvio on myös ylätasanteella ja siellä on pientä suolaistakin nälkään ja ihan ruokaakin sekä ilmainen juomavesipiste. Toinen vesipiste on sisääntuloaulassa. Ylhäällä on myös alkoholitarjoilua ja sieltä pääsee ulkoterassille, josta on komeat näkymät järvelle. Mikähän lie järven nimi, ei ole tullut ajateltua. En ole tainnut käydä terassilla montakaan kertaa. Eteisaulasta pääsee alempaan kerrokseen karaoken ihmeelliseen maailmaan.

Paikan paras puoli tietysti ovat esiintyvät orkesterit ja monet hyvät solistit. Niin oli tänäkin iltana. Minun tanssipaikkavalintani johtuu pääosin orkestereista. Jotkut orkesterit, onneksi aika monet, miellyttävät minua soitoillaan ja jotkut solistit ovat pisteenä iin päällä soittokunnalleen.

Orkesteri Hurma hurmasi minut ensi tapaamisellaan ja se tunne on säilynyt. Nuoruutta, intoa, taitoa ja persoonallisuutta löytyy heistä ja heidän esityksistään.
Niin olivat myös laulut kohdallaan Hurman laulajalla, jonka aika pienestä pojasta olen kuullut laulavan. Tai onhan 14 vee jo nuori miessmiley Tulevaisuus on heillä tarjottimella - siihen kannattaa tarttua huolellisesti ja myös nöyrästi.

Mistral-orkesteri on mieliorkesterieni joukossa ollut jo pitkään ja Anne Mattila on ajan kanssa voittanut sydämeni. Illan musiikit olivat hyvät.  Anne osaa esittää kappaleensa antaumuksella, olipa ne niitä kauniita vanhempia kuin uutta levytystä. Mistralilla on soiton lisäksi myös laulupuoli hyvin hallussa Kaikki laulavat ja olen aina ihaillut basistin ääntä. Hän on Annen kanssa esittänyt duettona kappaleen Sielu salamoi. Tänä iltana kuulin ensi kerran, kun Anne sai parikseen orkesterin haitaristi-kosketinsoittajan. Erilainen tuli esityksestä ja mielenkiintoinen. Piti oikein kuunnella tarkasti, miten äänet sopivat yhteen. Sopivathan ne. Tämä monitaituriherra osaa myös tehdä musiikkia ja siitä on erinomainen näyte hänen polkkansa. Siihen kyllä toivoin hieman hidastusta, kun minä mummo olen ihan läkähdyksissä polkan lopussa. Polkat ovat tosi hyvä asia tanssi-illassa, mutta jos vielä ennättää polkan aikana nauttiakin hyppyjen lisäksi, niin se vasta on tuplahyvä hetki. Monet ovat eri mieltä yleensä soitettujen polkkien nopeudesta. Yhdelle kelpaa hidas, toiselle nopeampi polkka. Tästä polkasta voin kyllä sanoa, että sovituksena se on hieno. Sen voin vaikka kuunnellakin.

Väkeähän oli taas kerran pilvin pimein. Sinne naisjoukkoon ajoittain tunsin hukkuvani ja aika paljon jäi kuuntelun varaan. Mutta oli illassa upeitakin tanssihetkiä mm. hitailla valsseilla ja tangoilla. Kädenalitanssit ahtaudessa olivat jo enemmän toisten väistelyä. Kumpikin orkesteri esitti hyvän valikoiman eri tanssilajeja, joten siltäkään osin ei ole valittamista lavalla olijoille. Ehkä satun joskus taas kerran kummankin orkesterin iltaan, jossa ovat ainoina lavalla. Silloin viihdyn paremmin. Orkesterikin voi silloin laatia ihan mieleisensä ohjelmiston sekä tanssipaikka on pienempi, jossa on mukavampi tanssia. Kahden orkesterin illoissa joutunee ottamaan huomioon, mitä toinen esittää, ettei ihan samaa lajia oli peräkkäin.