Väriloiste-orkesterin tanssi-iltoihin en ole onnistunut aikoihin pääsemään, joten nyt oli tilaisuus. Peurunka on kuntoutumiskeskus ja paikassa on majoittuneena monenlaista väkeä. Jo matkalla alkoi sataa ja perille päästyäni vettä tuli taivaan täydeltä. Siinä parkkipaikalta sisälle puolijuosten huomasin eräästä autosta vilkuteltavan ja matkani keskeytyi ja sain hetken pitää sadetta. Tanssillinen päivitys siinä tapahtui ja soittomieskin selvisi siitä vaatteiden vaihtoon.
Olin entiseen tapaani asennoitunut soittokunnan katselulle ja kuuntelulle. Se sujuu kyllä hyvin, sillä tässä paikassa on hyvin toisiinsa sitoutunut tanssiporukka. Tanssikursseilla käyvät tanssivat mielellään keskenään. Niinpä sain hyvän paikan näköyhteydellä lavalle. Alussa oli levymusiikkia ja ei käy moittiminen siitä. Kiittäminen oli paikallaan orkesterin soitoista ja lauluista. Siinä on yksi vähemmistönä olevista orkestereista, joita voin sanoa täydellä sydämellä tanssiorkestereiksi. Musiikin ja tanssilajien monipuolisuus on sitä, mitä toivon jokaisen lavalle nousevan orkesterin osaavan. Esiintymisen ilo näkyy heistä koko illan eli leipääntymistä työhön ei ole näkyvillä.
Taukomusiikista jäi mieleeni Syke-orkesterin Vesan hidas valssi, oma häävalssinsa, Hetki kaunein. Voiko kauniimpaa kappaletta laulaa vaimolleen ja myös tanssia sen hänen kanssaan häävalssinaan. Toinenkin kappale jäi mieleeni, Kaunis on hän, hidas valssi.Orkesterin solisti Haapalan Pekka sen esitti niin kuin monta muutakin kappaletta illan aikana. Ensin muistin, että kappale olisi ollut Kaunis morsian, mutta se onkin FBI:n esittämä hyvin erityinen tango. Sitä ei siis nyt ollut kuultavana. Pitää varmaan alkaa nauhoittaa tanssi-illan musiikit, kun muisti näin pettää
Olen pari kertaa “istumavuorolla” pikkulapulle kirjannut kappaleiden nimiä ja oli ihan hyvä keksintö. Paitsi eräs tuttu orkesteri oli hämmentynyt kynäilystäni ravintolassa, vaikka tiesivät blogistani…Illan tanssiosuuteni oli tuttua aiemmilta käynneiltäni. Eräs paikan asukas, varttunut herra haki kahdelle kappaleparille ja toivottelin hänelle hyvää illan jatkoa. Niinpä istumapaikaltani, hieman syrjässä varsinaisesta tanssiväen leiriytymispaikasta muutama herra lähestyi ja tanssilattialle asti selvisimme. Kävihän siinä kaksi rakkaista soittajistakin juttelemassa ja eräällä tauolla toinen heistä vei tanssimaan hetkeksi. Hän kyllä osaa senkin lajin, kokemuksestani tiedän. Tanssit loppuivat osaltani puolen yön maissa eikä ne kovin pitkään viikolla jatku muutenkaan. On se vaan kumma tunne, kun mieleisen orkesterin illassa riittää kuuntelukin, vaikka mieluiten tietysti tanssisin hyvin soitetut kappaleet. Asiat pitää vain osata kääntää parhain päin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.