11.05.2012 Virtain Hiekkarannalla

Avajaistanssit kutsuivat väkeä laajalti. Mutta mitään varsinaista tungosta ei paikassa ollut. Siis sopi mukavasti tanssimaan. Meitä olikin tällä kertaa tanssiporukka matkalla ja kuskina luotettava naisihminenlaugh

Illan aloitti Myrskylyhty-orkesteri. Tunnetusti hyvää musiikkia soittava kokoonpano ja sympaattinen, komeaääninen Mikko Mäkeläinen täydentää joukkoa.
Sinitaivaan orkesterissa oli uutta verta lisänä ja silmänilona. Liekö ollut tilapäistä vai vakituista. Kyllä heidän soittotyylinsä on edelleen hyvää. Kaikki uudemmat kappaleet eivät kuitenkaan saa minua syttymään ja jään kaipaamaan heidän alkuvuosien nuoruuden innolla tarjoamaa musiikkiaan.

Illan ensimmäinen tunti sujui tanssien. Oli tuttuja ja tuntemattomia herroja. Alku oli niin lupaava, että melkein tuudittauduin täydellisen illan alkuun.  Siihen antoi oman piristyksensä tuttu herra, jonka musiikin tulkinta saa jalkani hetkittäin omille teilleen. Opin kyllä ennen kuin lopetan kokonaan tanssimisenwink  Viimeiset valssit hänen kanssaan päättivät mukavan illan. Lattia oli alkuillasta kuin liukurata. Niin se oli muistaakseni edellisenäkin vuonna, mutta korjaantuu yleensä alun jälkeen. Alku oli siis tosi mukavaa. Sitten toisella tunnilla, olivat jo Sinitaivaan soitot menossa, jumituin penkkiin. Mutta kun kaikki tai melkein kaikki on kiinni itsestään…

Jokin vain ei vetänyt siihen naisjoukkoon. On niin vaikeaa yrittää tunkea itseään eturiviin ja suosiolla otin välillä kuuntelijan roolin. Varsinkin erään tangon jälkeen en kaivannut lattialle. Tuntematon oli herra, jo varttunut ja miten askeleet saakin kulkemaan niin, että kaksi askelta eteen ja hieman kääntäen yksi taakse ja tätä toistaen. Ei tuntunut tanssilta saati sitten tangolta, mutta kukin tavallaan.

Naistentunnilla yritin hieman saada tunnelmaani nousemaan. Hain heitä, jotka olivat hakeneet minua ja muuta en sitten ennättänytkään. Seuranneella miestenvuorolla ihan mukavia olivat taas tanssikappaleet, jos olivat hakijatkin. Illan parasta ja sielua tyynnyttävää olivat tangot Suomen vanhimman kaupunkiseudun herran kanssa, jonka kanssa joskus ennen olen saanut tanssia ja nimenomaan tangoa. Mieleeni palautuivat tangokaupungin tanssit. Varhaisen aamun tunneilla sitten päädyimme kotitantereille ja lyhyen unen jälkeen aamulla oli ajoissa lempeä herätys - “mummo ylös” smiley