15.06.2012 Krouvin lavalla

Paluuta entiseen ei ole. Se oikeastaan pitäisi olla itsestään selvää, mutta “yrittänyttä ei laiteta”. Niinpä usean vuoden jälkeen intouduin ajamaan Krouvin lavalle, jossa takavuosina lukemattomat perjantai-illat vietin ja ihan tanssinkin.

Illan orkesterit Mistral & Anne Mattila ja Myrskytuuli ovat minulle mieluisia. Tiekin oli kuin junarata pohjoisesta ajaen. Tie oli monin osin uusi, olisiko reilun vuoden ollut käytössä. Lava sijaitsee “ei missään”, peltojen keskellä ja monet kerrat kuutakin on loppukesästä katseltu kellertävän viljapellon yllä. Maaseudun rauha siellä henkii.

Muistojen vallassa sinne ajelin, mutta kyllä ilta karisti mukavat muistot pois. Ei siellä oikeastaan ollut ketään niitä tanssituttuja, joita siellä ennen kävi. Yksi ei ollut JOUKOsta poissa, mukaillen SvenTuuvaa. Mukavan pariskunnan herra, joka edelleen käy tanssimassa vaimonsa kanssa, tässäkin paikassa. Monet kappaleet olemme tanssineet vuosien saatossa jopa välillä taaperrellenwink Niitä hieman lisättiin tänä iltana. Eivät vuodet vie mukanaan sitä mikä hyvää on ollut. Hyvä kun vaimonsa oli juttukaverina illan aikana, sillä tanssiminen ei sujunut alkuunsakaan niin kuin ennen täällä.

Väkeä ei ollut kuin kourallinen tanssien alussa ja heistäkin iso osa oli siellä juomapuolella pöydissä, joista on mukava seurata tanssilavaliikkumista ja myös näkee orkesterilavalle. Kumpikin orkesteri soittaa tyylillään ja hyvää tanssimusiikkia. Myrskytuulen edellinen tapaaminen on kauan sitten, mutta aikanaan toisen kerran heitä kuultuani tulivat kuin myrskytuuli suoraan sydämeen. Soittajavaihdokset ovat  viimeisen vuoden aikana ollut runsasta orkestereilla ja en ole pysynyt vauhdissa. Nyt sitten näytti Sinitaivaan pellavapää (hiukset olivat kyllä lyhentyneet ja poika kuin kasvanut...) olevan bassokitarassa. Entinen basisti oli kerran aiemmin Sinitaivaan keikalla, mutta en ymmärtänyt, että on vakituisena. Kaipa sitten uutta eloa orkesteriin tuo uusi jäsen, hyvä niin.

Mistralia olen päässyt kuulemaan useammin ja heihin en kyllästy. Anne on kyllä ykkönen, vaikka alkuvuosina pidin häntä yksipuolisten tanssikappaleiden esittäjänä. Joskus silloin vielä orkesterin jäsen esitteli hänet illan aluksi ….. iskelmälaulaja Anne… Tuo iskelmä-sana ja iskelmämusiikki minusta on aina ollut jotain muuta kuin varsinaista tanssimusiikkia. Siinäkin asiassa olen muuttanut mieltäni. Esimerkiksi Anne laulaa hyvin tanssittavia kappaleita, eri tanssilajeja tangoja myöten. Hän on kehittynyt hyväksi tanssilavaesiintyjäksi ja herttaisuudellaan lumoaa ihmiset.

Minä puolestani olen iän myötä oppinut joustamaan monissa asioissa, niin tanssilajikäsitteissäkin, mutta musiikin periaatteista en luovu. Olen tullut siinä entistä tarkemmaksi ja lukuisat keskustelut soittajien kanssa on saanut minut vakuuttuneeksi, mitä on hyvä musiikki, mitä on hyvä tanssimusiikki ja mitä voi olla myös tulkinta. Mistral esitti yhden osuuden ilman Annea ja kukin soittajista taisi ennättää laulaa. Rumpalillakin on syvä ääni, mutta basisti se on, jonka ääni saa minut melkein kananlihalle ja varsinkin Annen kanssa laulamansa duetto Sielu salamoi on yksi upeimmista duettokappaleista. Nyt olen kuullut kerran haitaristin ja Annen esittävän saman kappaleen ja siinä on jotain uutta. Tänä iltana sitä ei esitetty eikä haitaristin säveltämää hienoa polkkaa.

Tanssiväkeä ei siis aluksi ollut, mutta väkeä illan aikana oli joka puolella, pöydissä, seisomassa, tanssimassa. Alkuvalssille haki varttunut herra ja pitkä oli askel.  Sitten hakuja tuli silloin tällöin. Joukossa sentään oli muutamia kai myöskin tanssimaan tulleita. Kun oli meitä samasta suunnasta kolmella eri autolla ja taisi olla yksi henki autossaan. Illan aikana tuli tanssittua hieman, mutta mitään riemastuttavaa oloa ei ollut. Naistenhaku ei oikein sujunut, vaikka olihan siellä toisella puolen salia miehiä seisomassa. Tanssitaidosta ei ollut tietoa. Ei tainnut hakujani olla montakaan. Jotain hidasta haki hyväjalkainen mies. Erehdyin hakemaan häntä ja olikin bugg-kappale, mikä ei hänen tyylillään sujunut ollenkaan. Olimme varmaan oppineet askeleet eri paikoissa. Tangoille haki alussa mainitsemani tuttu herra ja myöhemmin eräs toinen ulkonäkötuttu. Kaakonkulman entisen elämän tanssiherra haki tanssimaan ja hain häntä jollekin jiventapaiselle. Siinähän sitä takasalin pylvään juurella pyörittiin ja minun jalkani ei oikein löytänyt rytmiä. Viejä kyllä osaa niitä uusia swingtanssilajeja, mutta ei tainnut kappale olla sopiva, jos ei minun jalkanikaan. Mutta ei se mitään haitannut, kiva oli tavata.

Ilta sujui välillä ihmetellessä menoa ja Annen toisen osuuden lopulla, kun Myrskytuulella oli vielä yksi setti jäljellä, lähdin ajelemaan yön hämärään. Jotain sielun ja sydämen täyttävää lämpöä oli hiljaisuudessa hiljaisella tieosuudella usvakerroksen peittäessä peltoaukeiden ja rantojen reunoja.