09.06.2012 Rönnin lavalla

Vuoden 1988 tangokuningas Kari Piironen ja vuoden 2011 melkein tangokuningas/tangokuninkaallinen Heikki Koskelo osasivat kumpikan ottaa yleisön esiintymisellään. Hyvä-ääninen Koskelo oli minulle uusi tuttavuus. Paitsi näin hänet heti kilpailujen jälkeisenä sunnuntaiaamuna TV:ssa ja hän sai silloin täyden sympatiani. Ei ollut ensi kerta Seinäjoella, kun valinta tapahtuu muilla perusteilla kuin lauluäänellä. Onko muuten valitulla kuninkaallisella runsaasti keikkoja, en ole seurannut enkä huomannut. Kaija Lustila toisella sijallaan tuli aiemmin lopullisesti tanssiväen tietoisuuteen ja keikkaa piisaa. Samoin näyttää olevan Koskelolla. On heitä muitakin aiemmin saman kohtalon saaneita ja päätökset ovatkin olleet vain eduksi heille. 

Kahden orkesterin ilta rajoittaa hieman kappalevalintoja ja Koskelo esitti nyt Seinäjoen uusia tangoja, jotka eivät kyllä kosketa tangosieluani. Ohjelmistossa on kyllä oikeita, vanhoja tangojakin, sain sen kuulla jälkeenpäin. Aika paljon heidän musiikkiinsa oli mielestäni iskelmän tyyppistä. Viimeisellä osuudellaan esittivät oikein hyvät rokit.

Caminito sen sijaan vei läpi osuutensa tutulla tyylillään ja Karin kappaleet olivat täynnä hänen sisintään. En lakkaa ihailemasta hänen antaumuksellista laulutapaansa. Kaikki mitä Kari ja orkesteri esittivät olivat sitä tanssimusiikkia, jota oikeaksi sanon. Ei mitään beatia tai iskelmää. Karin tangot saavat sydämeni täyttymään. Nyt kuulin toisen kerran hänen laulamanaan tangon Öiset kitarat. Sitä pitäisi päästä kuulemaan heinäkuussa Seinäjoelle.

Illan kulku oli, että kumpikin orkesteri esitti ensin puolituntiset, mikä näyttää olevan tapa useimmissa kahden orkesterin illoissa ja sitten tavallisia 45 minuuttisia. Caminiton ja Karin yhteistyö ja esiintyminen sujuvat vuosien kokemuksella kuin vettä vaan. Koskelolla sen sijaan on orkesterinsa kanssa vielä taito kehittymässä. Hyvin lyhyt aika on säännöllinen puoli vuotta yhdessä. Aika näyttää mitä he saavat tulevaisuudessa yhdessä aikaan. Suon kyllä Koskelolle hyvän orkesterin, mutta mikään ei ole kerralla valmis.

Illan lopulla juttelin pitkään bändin kitaristin kanssa. Kyllä tämäkään orkesteri ei soittele mitä sattuu ja milloin sattuu. Kappalevalinnat tehdään huolella. Mietitään, milloin hitaat valssit voi soittaa tai polkat ja jenkat. Oli tosi hyvä, että juttelin hänen kanssaan ja ymmärsin heidän tapansa esittää tällä kertaa tällaista kahden orkesterin illassa. Taitavaa soittimien käsittelyä oli koko porukalla - sitä piti ihan hetkinen seurata läheltä. Keskustelu oli siis oikein hyvä, mutta siinä meni Karin operettivalssisikermä, etten huomannut kuin kappaleen lopussafrown

Jossain vaiheessa alkuillasta oli puoli tuntia naisille hakuaikaa ja klo 23-24 tavanomainen tunti. Herrojen hakuja ei tullut osakseni joka kappaleelle, mutta ihan kohtuudella vieraassa paikassa. Itsekin hain muutamille kappaleille naistenhauilla. Aluksi tutun herran kanssa tangot sujuivat hyvin. Jenkkaa minua ei olekaan viety niin kuin nyt tehtiin. Kansantanssipohjainen oli herra taidoiltaan ja niin olivat askeleetkin. Hieman samaa tyyliä olen joskus saanut osakseni.

Alku puolen tunnin jälkeen valon vaihtuessa naisille samaan aikaan haki tuttu herra hitaalle valssille. Illan kulussa oli myös tavallisia valsseja, fuskuja ja foksia sekä hieman jiven askellustakin osallani. Sain myös erään kappaleen jälkeen nopeasti jalat alleni ja käsien pesulle - varttunut herra haisi suoraan sanoen pissille... Mutta oli muitakin tuulia ja tuoksujasmiley Entisaikojen mukavan tanssiherran kanssa menivät neljät kappaleparit illan aikana. Harvoin enää satumme samoihin tansseihin. Erästä hyvin liikkuvaa herraa hain triolikappaleelle ja olin ihaillut hänen tanssiaan parinsa kanssa. Myöhemmin hän haki Hopeiselle kuulle, joka myös saa sydämeni sykkimään. Antti Ahopellon muistan aina tästä kappaleesta. Se kappale tulikin muistaakseni molemmilta orkestereilta illan aikana vai muistanko väärin... En lakkaa ihmettelemästä, miksi kädenalitansseina tanssitaan lähes mitä vaan. Ei siinä mitään, mutta se ei osoita ainakaan monipuolista tanssitaitoa, mutta tarvitaanko sitäkään. Taas kerran totesin saman asian. Tanssilajit ovat olemassa, mutta haudataanko ne unholaan.