13.07.2012 Jyväshovissa

Oli kyllä pahimmasta päästä ravintolailta. Onneksi orkesteri,
solisti ja “hovikuvaaja” saivat minut olemaan paikoillani lähelle kello yhtä saakka. En nyt muista milloin viimeksi olin paikassa. Joku mieleinen soittokunta siellä oli silloinkin - muutoin en itseäni paikkaan saa lähtemään.

Olin paikalla puoli kymmenen aikaan. Unohdan aina, että alkamisajat vain siirtyvät ja siirtyvät. Sainkin tietää, että orkesteri aloittaa klo 23 ja Anne tulee lavalle klo 24. Niinpä siinä istuin ja ihmettelin. Muutaman sanan vaihdoin levymusiikin soittajan kanssa - onneksi edes levyt soivat. Paikalla oli vain muutama lomalaispariskunta. Huomasin kyllä musiikkivalinnoista, että kokenut on soittaja ja kävikin esille, että hän soittanut orkesterissa, oliko oma, se meni ohi. Tyylikäs herra - en vielä ehtinyt googlettelemaan silloisen orkesterin tietoja. No, orkesterin soittopojat kulkivat kyllä ohi. Milloin syömään, milloin saunaan. Putipuhtaina ja ravittuina sitten lavalle siirtyivät.

Oli minulla varmaan kymmenestä lähtien miellyttävä valokuvaava herra seurana. Siinä sitten keskustelu oli tietysti Mattilan tytöistä ja nyt paikalla olevasta orkesterista. Annelin keikoilla hän käy paljon, mutta pääsevät välillä toisetkin sisarukset kuvauskohteiksi. Puoli yksitoista oli vielä “saunashow”. Esitys ravintolan asiakkaille. Kesti noin 15 minuuttia ja olikin vauhdikas. Kaksi nuorta neitoa esitti nauhalta tulleen puheen ja musiikin tahdeissa upeaa liikuntaa.

Orkesterin aloittaessa väkeä oli kertynyt jo runsaasti ja seuraava tunti oli jo ahdas. Väki kuljeksi kuka missäkin ja lattia oli täynnä kuin KIV-tansseissa konsanaan. Orkesterin soittopaikka oli siirtynyt korokkeelle, jossa ennen tanssiväki seisoksi. Entinen orkesteripaikka oli kaiteen erottamana ja sekin oli nyt aivan täynnä ihmisiä. Samalla sivulla kuin missä orkesteri oli, on istumapaikkoja ja suunnilleen samassa pöydässä istuin kuin aiemmilla käyntikerroillani. Mistä lie johtunut, mutta kuuluvuus ei ollut hyvä ko. sivulle. Tai oli se hyvä, kuului, mutta bassot olivat voimakkaat ja orkesteriosuuden aikana en erottanut lauluääniä kunnolla. Olihan siinä välissä edestakaisin liikkuva puliseva väkikin, mutta nyt ei tuntunut soitto hyvälle. Niin kuin aina on tuntunut Mistralin soitto. Annen ääni kuului paremmin. Ehkä soitinten äänet pidettiin hiljaisempana niin kuin pitääkin. Olen aina ollut sitä mieltä, että kun solisti esiintyy, hän on tähti ja orkesteri on taustalla.

Sielu salamoi-kappale tulikin ihan Annen osuuden alkupuolella. Arvelin, että se jää kuulematta, kun tarkoitukseni oli poistua ennen Annen toista osuutta. Kosketinsoittaja/haitaristi oli toisena laulavana osapuolena. Ravintolaväki ei varmaan ihan ymmärrä laulun sanomaa, varsinkin kun miehen osan esitti aiemmin vuosien ajan basisti. Minusta molemmat ovat hyviä ja niin erilaisia laulajia. Ja on heidän ulkoisessa muodossaankin suuri erosmiley Hyviä muusikoita molemmat ja ihmisinä kerrassaan ihania.

Tällaista menoa en ole ennen kokenut Jyväshovissa. Niin juhlatuulella olevaa väkeä ja tanssitaidosta ei kannata mainita. Jos joku vähän jotain osasi tanssia, niin siinä tungoksessa ei sitä taitoa voinut toteuttaa. Yhden kappaleen tanssin käsilaukkumummona erään tanssitutun kanssa. Vaikka tanssimme onkin muualla kuin olisi yksi kahden sijasta, niin nyt se yksi sai kolhuja joka puolelta. Pelotti omien jalkojeni puolesta. Olipa todella erilainen ilta ravintolaillaksikin. Mutta mukava oli tavata soittokunta ja katsella hetkinen Anneakin, joka korkeakorkoisissa punaisissa kengissään ja värikkäässä mekossaan on edelleen hyvä esiintyjä.