21.07.2012 Haapamäen Höyrypaviljonki

Oli kyllä erityinen tanssi-ilta - kaikin puolin. Oikea tangojen ilta ja paikalle ei toiveistani huolimatta ollut osunut tangosieluja. Onko heitä enää olemassakaan...  Mutta kyllä iltani sujui kuunnellenkin, melkein kokonaan. Voimaorkesterista minä pidän ja Antti Ahopellosta erittäin paljon. Miellyttävä esiintyjä on myös Suvi Karjula. Seinäjoen kävijä hänkin.

Illan alussa levyjä soittaa Oiski, tunnettu laulaja/orkesterimies hänkin aiemmin. Tietää kyllä mitä tanssiväelle pitää soittaa ja tietää, mitä minäkin odotan illan aikana. Usein kyllä toteutuukin.

Illan levymusiikin aikana soi kahdet tangoparit ja siitä se tangojen ilta alkoi. Yksin Antin kappaleina olivat Hopeinen kuu, Täysikuu, Hurmio ja lisäksi Seinäjoen tangoja. Suvi Karjula aloitti osuutensa tavoilleen uskollisena tangolla ja tuli niitä muitakin illan aikana. Jos laskuissa pysyin illan aikana oli ilo kuulla yhdettoista tangoparit. Se olisi jo yksin riittänyt minulle tanssi-illaksi. Saada tanssia ne jonkun tangosielun kanssa. Mutta ei kun ei. Kahdet tangoparit tanssin illan ainoan hyvän tangontanssijan kanssa. Tangosielustaan en tiennyt…

Sitten eräällä tauolla alkoivat tangon rytmit soida. Ajattelin, että näinhän se menee. Seisoin vielä oviaukon luona ja ajattelin, että onko tämä kohtalon ivaa vai mitä. Ensimmäinen tango oli jo mennyt. Niinpä siitä toiselle tangolle pokkasi herra ja kaiken kansan edessä en tohtinut olla lähtemättä. Kappaleena oli Tapani Kansan argentiinalainen kerrassaan upea Sataman tango. Mitä lienevät olleet askeleet, mutta en niitä tanssiaskeliksi voinut sanoa saati sitten tangoksi.

Iltaani pelasti muutamat tanssit erään vanhan, nuoren tutun kanssa. Hän osaa tanssia. Levymusiikkina soitettu Channel Fourin hidas valssi Sieluni soitto oli parhaita lajissaan.  Fuskuja tanssimme kolmet parit, humpat kuvioilla kuten myös toisen jenkkapuoliskon. Toisen tanssimme Lapinjenkan askelilla.

Antin “lähimiehet” huolsivat minua hieman illan aikana ja kahden herran kanssa kahdet kappaleparit sujuivat mukavasti ahtaalla lattialla. Itseni pituisen ketteräjalkaisen miehen kanssa neljään otteeseen olimme tanssimassa. Molempien hakuja olivat. Eräs melko varttunut herra haki chachaalle ja kohtuullisesti se meni. 

Tässä paikassa on mahdollista antaa rukkaset humalaiselle hakijalle ja niin teinkin. Ehkä olisin lähtenyt jollekin muulle, mutta en hitaalle valssille. Hän haki sitten penkkirivistä toista naista. Ei ollut mistään valssista tietoa. Minulta taitaa jäädä väliin nämä hyväntekeväisyystanssit. Jos selväpäinen mies hakee ja vaikka olisi kuinka tanssiuransa alussa, se ei haittaa ja toisaalta, ei esimerkiksi hidasta valssia taitamaton useinkaan lähde tanssimaan.

Siinä uskossa, että kyllä foksia osaa jokainen, en huomannut, että vahvistusta oli ottanut herra, joka haki tanssimaan. Alkoholi oli saanut hänet valtaansa ja puristi kädestäni tosi kovaa. Välillä askeleet intoutuivat pikajunavauhtiin ilman tanssin askelia. Ajattelin, että vastavuoroin ja vasemman käteni ote hänen olkapäässään oli riittävän tiukka ja herran vauhtikin tasaantui. En sentään jättänyt lattialle.

Illan viimeisimpiä vierailijoita olin, kun loppuun asti halusin kuunnella vielä Voiman loppukappaleet. Hidas valssi Lumous varmaan oli alkuillasta. Basisti Pete sen laulaa. Se on kuin lahja minulle Voiman illoissasmiley Sen sain kuunnella tanssimatta. Hyvä niinkin. Illan valokuvaussessioni tuotti oikein mukavia kuvia esiintyjistä ja vähän muistakin. Muistojen albumiin kaikki....