07.07.2012 Niemenharjun tanssilava Pihtipudas

Olin viikon varrella ajatellut olla lauantaina kotona tai korkeintaan käydä lähiravintolassa kuulemassa Pekka Nebelungia ja Volgaa. Sitten kuitenkin päädyin matka-ajoon muualle. Orkesteri Caminito ja solisti Kari Piironen ovat aina esittäneet niin hyvää tanssimusiikkia ja tanssikappaleita, että niiden takia voin ajella pitemmänkin matkan.

Tanssit alkoivat klo 21 ja levymusiikkia oli ollut jo klo 20 alkaen. Niin kertoi eräs “väsynyt” herra, joka oli tanssinut alusta lähtien. Kuumuus siellä aiheutti erinäisiä tuntemuksia. Nestetankkaus tiheään pelasti olotilan siihen saakka, kunne itikat loppuillasta avonaisista ikkunoista suorittivat joukkohyökkäyksen hikisiin ihopintoihin.

Orkesteri ja solisti minut sai minut lähtemään matkaan. Olinhan lukemattomia kertoja Lapin matkoillani ajanut ohi tanssipaikan tienviittojen ja ajatellut, että joskus vielä käyn katsomassa paikan. Lähtö-ym hitauksista johtuen olin paikalla klo 21.30. Caminito soitteli oikein reipasta musiikkia ja poistui siitä pian tauolle.

Ensimmäinen havaintoni oli, että onpas paljon pariskuntia liikkeellä. Sitten huomasin joukossa, siis pariskuntia hekin, ulkonäkötuttuja tanssintaitajia. Naistenrivi oli aika vähäinen, mutta lisääntyi kyllä illan aikana. Pariskuntia istui vähän joka puolella. Kahvio oli suoraan tanssilavan jatkeena ja siitä pääsi alakertaan karaokepuolelle. Nyt olisi kyllä ollut ainutlaatuinen tilaisuus käydä kokeilemassa, miltä karaokelaulu tuntuu. Olen aina haaveillut, että ihan tuntemattomassa paikassa käyn laulamassa Särkyneen toiveen kadun. Jäi nytkin haaveeksi. Ilmainen juomavesi oli tarjoilla kahvion reunassa. WC-tilat olivat ulkorakennuksessa ja siellä oli niin paljon itikoita, että tyydyin nopeaan vilkaisuun peilistä. Totuushan sieltä paistoi…

Tanssiherroissa oli yksi tanssituttu herra, joka käy Kuikan lavalla. Muut herrat, joiden kanssa tanssin, olivat ennen näkemättömiä. Tavanomaista sosiaalitanssia suurin osa osalleni tulleista kappaleista oli. Jos nyt fuskua ja buggia välillä tanssinkin. Naistenhaulla polkkien soidessa takaani tullut pyörremyrskydaami sieppasi herran edestäni. Se niistä polkista. Olivat muuten hyvätempoiset ja sopivat minun jaloilleni. Jenkat orkesteri oli esittänyt jo ennen paikalle tuloani. Masurkan olisivat esittäneet Karin osuuksien jälkeen, mutta taisivat luopua niistä. Polkkaherra oli jo poistunut ja olisiko joku vähäisistä herroista osannut. Ei ehkä.

Karin viimeisen osuuden jälkeen väki lähes kokonaan poistui. Olisi ollut tilaa tanssia sitten. Kari on aivan mahtava laulaja. Hänen esiintymisensä ottaa kuulijan haltuunsa. Voisin seistä lavan edessä katsomassa ja kuulemassa vaikka kaikki hänen kappaleensa. Tango Öiset kitarat on ollut vähän aikaa Karilla harjoituksen alla ja kyllä se nyt sujui oikein hienosti. Kelpaa mennä Seinäjoelle sitä esittämään. Osa kappaleista on hyvin reippaita ja Kari itsekin lähes steppailee lavalla. Tunnelmallisen kauniita ovat mm. Hopeinen kuu ja Aamun koi ja tietysti tangot, joista Punaiset lehdet on minun kappaleeni. Sain sen nyt tanssia vaihtoaskelin puolitutun herran kanssa. Hän ei ehkä omannut kuitenkaan tangosielua. Illan lopulla operettimusiikki Mustalaisruhtinattaresta kruunasi illan. Tänään en sitä päässyt tanssimaan.

Tanssiväkeä oli paikalla lähes kolmesataa henkeä, mikä on iso määrä tähän paikkaan. Niinpä paikoitus oli täyttä ja kun myöhään tulin, ohjattiin ajamaan jonnekin metsikön keskelle polveen asti ulottuvaan märkään heinikkoon eikä heinä ollut kuivanut vielä lähtiessänikään. Ukonilmaa odotellessani kotimatkalla, sade alkoi muutaman kymmenen kilometrin ajon jälkeen ja oli paikoin kovaa. Kotiseudulla olikin sade osin mennyt yli, joskin taivas oli harmaa. Salamointia ei ollut, ehkä saadaan vielä ennusteiden perusteella.