24.08.2012 Savion lavalla

Paikalla oli Suvi Karjula Coralia-orkesterin kanssa. Minä olin tullut paikalle, kun luulin, että orkesterina on Helminauha. Ei tullut ajateltua, että saattaisi olla jotain poikkeuksellista, kun tanssit ovat perjantai-iltana tässä paikassa. Se selvisi kyllä heti lippuluukulla. Laukaan Hevosystäväinseura ry piti 110-vuotisjuhliaan.

Sisälle menin, kun olin tullut paikkaan. Väkeä oli paikalla, piha-alueella. Pariskuntia. Oli tarjolla ruokaa ym. Perhejuhlien tuntua oli. Meitä oli sitten saapunut paikalle pieni joukko muita kuin juhlakansaa.

Meninkin ensiksi kahvioon ja kahvin nautin erityisen hyvän mustikkaleivonnaisen kera. Harvoin niin hyvää olen saanut. Sitten siinä oli pieni juttuhetki illan solistin Suvi Karjulan ja miehensä kanssa. Enkä vielä silloinkaan huomannut kysyä, että mikä orkesteri on paikalla.

Nyt jälkeenpäin olin viisaampi. Netistä löytyi tietoa, että Coralia-orkesteri olisikin Suvin orkesteri. Olen tosin tavannut Suvin kahden muun orkesterin mukana, jotka molemmat ovat minun mielestäni enemmän Suville sopivia. Voimaorkesteri, Antti Ahopelto ja Suvi esiintyivät Haapamäen Höyryveturipuistossa ja Voiman kanssa Suvi oli Haikan lavalla sekä Helminauhan mukanakin olen tavannut Suvin.

Jo alkuillasta ennen Suvin osuutta minulle jäi tästä Coraliasta hieman erikoinen olo. Heidän tapansa esiintyä lavalla, vain toisilleen ja musiikkinsa ei sykäyttänyt minua. Alkuillan humpassa oli jotain erityistä sovitusta? vai muuta häiriötä? Onneksi Suvin kanssa ainakin ensimmäinen osuus sujui ja kuuntelin myös toisen osuuden alkua. Jäi kaikesta tunne, että jospa Suvi saisi jostain arvoisensa orkesterin. Vaikea varmaan löytää, mutta jossain on.

Yhdellä tauolla juhlapuhuja piti pitkät puheet seuran historiasta ja puheesta ei kuulut paljoakaan suorakaiteen muotoisen lavan päihin. Esiintymislava on pitkällä sivulla. Arpajaisetkin veivät tanssiaikaa, jos se nyt oli ollenkaan tärkeää tässä juhlassa.

Illan tanssillinen osuus kohdallani oli vaatimaton. Vuorotuntihaun alku oli miehille. Eräs tuttu herra haki kappaleelle, joka oli hidas, mutta jivenä oli vienti. Sujuihan se niinkin. Kiitin ja istuin penkkiin. Perään tuli se erikoisesti soitettu humppa. Sama herra haki sillekin ja siinä paikalla tanssimme, olikohan bugg-sekoitus. Naistenhaulla hain häntä tangolle, sitä olemme tanssineet ennenkin. Vierasta herraa hain foksille, hän oli hakenut minua samanlaiselle. Seuraavalla tunnilla hitaalle valssille haki arkkutangontaitaja ja olisi kai tanssinut tämänkin niin, jos minä olisin osannut olla hänen viennissään. Taisi mennä monissa tahdeissa hidas valssimme. Hän oli jo ennättänyt käydä Kuikan lavalla veljesten illassa. Tanssitettavia ei ollut ollut. Naistenvuorolla hain erästä ulkonäkötuttua herraa. Siinäpä olivat tanssit.

Solistin laulua oli hyvä kuunnella. Tangolla hän aloitti osuutensa ja ilmeisesti myös päätti, kun lähdin hetken aikaa kuunneltuani toista osuutta. Hänen äänessään  on syvyyttä ja kuulautta. Upa ääni kerrassaan. Hänellä on myös lavakarismaa. Näillä edellytyksillä tangokuninkaallisuus olisi pitänyt tulla. Tangomarkkinoiden raadilla on vain omat perusteensa valintaan olleet jo vuosia - ei valita parasta laulajaa.