07.09.2012 Virtain Hiekkarannalla

Kulkutaudin vallassa olin ollut pari viikkoa. Onneksi toivuin ja sain mukavan kyydin naapurin autossa tanssipaikalle. Tulee ainakin näin välillä päivitettyä maailman menoa ja tanssimaailmaakin. Minulle oli tärkeää päästä paikalle, sillä edellisenä päivänä oli tullut yhdeksän vuotta täyteen Pekkaniskan Poikien ensi tapaamisesta.

Itse Pekka Niska oli silloin paikalla. Siitä alkoivat tanssit ja vuodet heidän kanssaan. Toivottavasti jossain muodossa jatkuu vielä kauan. Nyt minulla oli tilaisuus seurata tarkastakin Pekkaniskan Poikien esiintymistä. Olin oikeastaan päätoiminen katselija ja kuuntelija. Heidän esiintymisensä poikkeaa iloisuudellaan, vapautuneisuudellaan, yleisön huomaamisella, taidokkaalla soitollaan ja Matti-Sakarin lauluäänellä toisista orkestereista. He ovat päässet tähän hyvällä yhteistyöllään ja antaumuksellaan tanssiväen eteen. Ei ollut ihan helppoa istuallaan kuunnella minulle niin monien hyvin mieleisten kappaleiden esityksiä. Uusiakin kappaleita esitettiin ja niitä on heidän ja Souvareitten hiljan julkaistulla yhteisellä levyllä Tanssikansan suosikit.

Illan toinen orkesteri oli Karavaani ja solistinaan  Susanna Heikki. Yritin tunnistaa orkesteriväen, mutta alkoi tuntua, että koko joukko on uusittu. Haitarivirtuoosi Sami Hopponen ei ainakaan ollut paikalla. Mukana ollut haitaristi soitti kyllä hyvin. Ehkäpä orkesterin kokoonpano vaihtuu tarpeen mukaan. Hopposella taitaa olla omia esiintymisiä, sillä hän on Kultaisen harmonikan 2007 voittaja. Hän on äänittänyt Myrsky-niminen instrumentaalilevyn, joka on minulla. Kerrassaan upeaa harmonikan soittoa. Susanna Heikki on kaunis ja hyvä-ääninen vuoden 1997 tangoprinsessa.

Huomasin heti perille saavuttuamme, että minun polveni päätti tehdä kertaheitolla oman ratkaisun, jonka johdosta harrastin istumista. Välillä kävin nauttimassa paikan hyviä voileipiä, pullaa ja kahvia. Jäi myös aikaa tavata rakkaat soittajat. He kaikki eivät olleet mukana vielä 2003, mutta vähitellen ovat täyttäneet paikkansa orkesterissa. Kun olin tullut toisen kyydillä, niin ilta päättyisi sitten kuljettajan mukaan. Niinpä istuin kahvion puolella lopun iltaa ja eräs pohjanmaalainen tanssituttu tuli juttelemaan kanssani. Oli näyttänyt kummalta, että vain istuin.

Jossain vaiheessa iltaa eräs hyvä tanssituttuni tuli hakemaan tangolle tietämättä tilannettani ja lähdin mukaan. Polvi sietää päkiäliikunnan, joten tango sujui. Jätin kanta-askeleet väliin. Sanoin kyllä istumiseni syyn. Myöhemmin sitten jutellessani yhden soittomiehen kanssa eteisen puolella, toinen soittajaherra kysyi, kestääkö polveni tangoa. Hän on niin käteenkäypä, oikea tangomies. Hänen kanssaan tango on aina tuntunut mahtavalta. Niin sitten menimme ja taidokkaalla viennillään hän tuki minun liikkumistani. Eli tango ilman äkkiliikkeitä sujui hyvin. Ikimuistoinen ilta tämä oli kaikin puolin ja jos kävisi niin, etten enää koskaan tanssisi, niin paremmin se ei olisi voinut päättyä kuin tangoon miehen kanssa, jota arvostan ja ihailen tanssijana ja soittajana.