24.11.2012 Haapamäen Suojalla

Harvinainen ja erityinen oli illan orkesteri. Niin se oli ko. tanssipaikkaan harvinainen ja minulle myös tärkeä. Martti Metsäkedon orkesteri on lajissaan ainutlaatuinen. Niin musiikkinsa kuin orkesterin jäsenten pukeutumisen takia. Ei ole monta tanssiorkesteria Suomessa, jotka ovat yhtä tyylikkäinä lavalla.

Jouduin ennen tanssien alkua paikalla ja levyt olivat soimassa. Siinä huomasin itseäni lähestyvän herrasmiehen, orkesterin maestron. Tuttu ja turvallinen oli hänen sylinsä ja halauksensa. Illan aikaan minulla oli juttuhetket ja pienet tanssilattiapyörähdykset myös “velipojan” kanssa. “El Papalla” kun on sama nimi kuin veljelläni.

Tässä tanssipaikassa käy enempi varttuneempaa väkeä, mutta joukossa on monia hyvää tanssitaitoa omaaviakin. Kädenalitansseista tykätään täälläkin, joten orkesterin esittämät lattarikappaleet saivat väen tanssimaan. Monet näistä olivat ulkolaisia alkuperäiskappaleita ja orkesteri taitaa soittamisen. Argentiinalaiset tangot ovat illan mannaa ja nehän voi tanssia kukin tavallaan.

Lavalla on soittimina huilu, saksofoni, trumpetti ja flyygelitorvi sekä congarummut tavanomaisten soitinten lisäksi ja kun ne sopivat kappaleisiin, niin ei parempaa tanssimusiikkia ole. Martti Metsäketo osaa myös laulamisen, kielilläkin ja esittää kaiken antaumuksella ja sydämellään. ”El Papalla” on tapana esittää kerran illassa lavalla esitettävien kappaleiden lisäksi sooloesiintyminen trumpettia soittaen tanssilattialla ja lopettaa kappale lattialla selällään soittaen. Nyt lattiasta irtosi jotain vaaleaa pölyä, sitä samaa mitä on tanssijoiden kengissäkin illan päätteeksi ja soittajan tumma puku oli varmaan pesuun menossa soittojen jälkeen.

Minulle erityisen mieleinen oli hidas valssi Lumous (Fascination) ja se soitettiin. Yleensä kaikki mitä orkesteri esittää on taitavaa ja sielua hivelevää musiikkia. Väkeä oli sopivasti, vaikka välillä tuntui pientä ahtautta. Mukavasti ilta sujui osin tanssien, osin kuunnellen ja katsellen soittajia.