10.11.2012 Revontuli 

En huomannut, että iltaliikunnat alkavat puoli yhdeksältä. Tulin paikalle hieman vaille yhdeksän. Tosin aluksi oli vain levymusiikki, josta illan aikana totesin, että ei taida soittomies olla tanssija sydämeltään. Olisin itse valinnut hieman erilaista musiikkia ja illan aikana joku muukin tanssija totesi taukomusiikin laadun heikoksi. Lattialla ei soittajaa näkynyt orkesterin soittoaikoina, joten olisi varmaan huomannut eron tanssimusiikilla ja tanssimusiikilla. No, näytti hän välillä olevan katsomassa soittajia.

Väkeä oli kyllä kertynyt paikkaan. Varmaan monenlaista juhlijaa, olihan isänpäiväkin viikonloppuna. Edelleenkin, verrattuna aikaisempaan käyntiini, josta on jo aikaa, naistenhakualue oli huono. Kaksi iso pyöreää pöytää ja tuolit lyhyen penkin edessä ja siinä porukka pyöri kuka mitenkin. Osa haettavista seisoi tanssilattialla. Ei ollut hyvä herroillakaan. Pitempi oli heillä penkki toisella sivulla ja sen edessä ryhmittyivät hakutilanteissa. Osa oli ravintolan puolelta tulevalla oviaukolla tukkien liikkumisen. Tilaahan täällä on varsinaiselle ravintolatoiminnalle, mutta jokin järkevä suunnitelma on unohtunut tanssitilan suhteen. Paikkaa mainostetaan uudistetun… Iso Aurorasali oli myös käytössä, tosin viileähkö paikka. Musiikki kai kuului sinne jollain tapaa. Tansseja sillä puolen pidetään kai harvemmin, vaikka olisi kaikin puolin parempi, niin tanssijoille kuin soittajillekin. Tosin ei ihan pieni ole esiintymislava vanhalla puolellakaan.

Tanssiväki koostui paljolti tanssinharrastajista, minkä Syke-orkesteri sai aikaan. Tanssipaikkatarjonta on mennyt vuosien mittaan heikoksi talviaikaan Jyväskylän seudulla. Tälle lauantaille Kartano Kievari Äänekosken puolella tarjosi Souvari-illan ja varmaan myös tungosillan.

Sykkeen soittoja ja lauluja olen kuunnellut kauan. Helmikuussa tulee 12 vuotta. On ollut ilo seurata heidän kulkuaan tanssimaailmassa. He ovat ottaneet paikkansa kovassa kilpailuissa omalla tyylillään. Paljon kauniita kappaleita. Solisti Vesan äänen erotan missä vaan, radiokanavilla, lavalla, vaikken näekään häntä. Tämä illan kohokohta oli hänen laulamansa oma säveltämä ja sanoittama häävalssinsa, jonka sain nyt tanssia. Jos tanssikansa tietäisi valssin synnyn, sanojen sisällön koskettavuuden kokisi tanssijakin vielä eri lailla kuin pelkästään tanssimalla tämän kauniin hitaan valssin. Heidän levyiltään esitettiin useita kappaleita ja jotain minulle tuntematontakin oli mukana.

Tanssiväkeä oli paikalla kaukaakin. Jos oli kaukaa idästä, niin oli myös lähinaapurimaasta lännestä. Molemmista suunnista olevien herrojen kanssa olivat tanssit, jotka muistan. Suomen puolen herra oli kyllä tuttu ennestään, mutta lännen herra oli ihan sattuman kaupalla kohdallani. Naistentunnilla kuljin naistenhuoneen käytävää, jonka päässä herroja seisoi odottelemassa hakuja. Huomasin siinä herran, joka oli illan alussa lattialla ilmeisesti vaimonsa kanssa. Heidän tanssimisensa oli kaunista varsinkin tangot. Hetkeäkään epäröimättä kysyin herralta, kun oli yksin, että odottaako hän vaimoaan vai käykö tanssiminen. Vastasi, että sopii kyllä. Ei juuri juteltu hitaan kauniin slovarin aikana. kappaleiden välissä sen verran, että kertoi heidän olevan Ruotsista. Voi niitä käsiotteita, vartalon hallintaa, kontaktia, pieniä taivutuksia ja tunnetta, että siinä oli kaikki, mitä tanssiin tarvitaan. Vienti oli kaunista ja sulavan etenevää. Vaikka kyseessä ei ollut tango niin sama ilon ja rauhan tunne oli sisälläni. Herra oli vain hieman minua pitempi, minkä usein koen eduksi tanssiessa.

Illan aikana huomasin, ei tosin voi olla huomaamatta, etelästä olevaa herraa. Kauan sitten Seinäjoen tangomarkkinoilla tavattu. Kookas herra, joka liikkuu sulavasti. Hänen viennissään oli samaa iloa tuottavaa olotilaa kuin aiemmin kertomassani. Kun vielä paikalla oli muutama muukin hyvin vievä herra, niin iltani oli pelastettu. Kahdet hitaat valssit sain tanssia. Kahdet tangot olin lattialla ja ainakin kahdet kuuntelin. Toiset taisivat tulla levyltä. Ei siis ihan huono ollut levynsoittaja, jos häntä moitinkin. Tavallisia valsseja esitettiin useampia, taisivat olla sekä orkesterilta että levyltä. Polkat ja jenkat olin kuulolla enkä tainnut olla alueellakaan. Talon kahvejakin pidän tapoinani nauttia. Välillä istuin orkesteria lähellä olevalla paikalla ja katselin lavalle sitä iloista esiintymistä ja hymyjä. Heissä on sitä jotain, mikä saa heidät suosituiksi. Musiikin taito ja yleisön huomioon ottaminen. Ehkä oikea tanssilava pitäisi kokea vielä joskus heidän kanssaan. Minulla jääkin ehkä tulevaisuudessa aikaa enemmän ja hakeutuminen kauemmaksikin on mahdollista.