16.11.2012 Revontulessa

Yhden elämäni merkittävimmän päivän iltana ajelin katsomaan, kuulemaan ja kenties hieman tanssimaankin Tarja Lunnaksen ja orkesteri Rosson musiikkien tahdeissa. Yhdeksän nurkilla olin paikalla eikä väkeä juuri vielä ollut paljonkaan. Levymusiikki oli soimassa ja muutamia pareja oli tanssimassa. Kovin pariskuntavoittoiselta alku näytti jonkin aikaa, mutta pikkuhiljaa väkeä tuli lisää - ilman pariakin.

Orkesterikin aloitti ja heidän musiikistaan olen pitänyt kauan. Varsinkin sen jälkeen, kun koskettimiin tuli upea haitaristi ja hyvä-ääninen Anna-Liisa Väkeväinen. Laulupuolesta ennen solistin vuoroa huolehti myös monta kertaa basisti, kookas, komea herra, jolla on myös hyvä ja syvä ääni. Hän on orkesteriin viimeiseksi tullut. Orkesteri esitti omat osuutensa todella hyvin. Ei tarvitse kotoa lähtiessä miettiä, mitähän musiikki on illalla.

Tarja Lunnas on tyylikäs nainen, jolla on varma esiintyminen vuosien kokemuksella. Tyylikkäät olivat upeat korkokengätkin. Minulta ei onnistuisi astua askeltakaan niillä. On mukava kuunnella solistin kappaleita. Paljon on niitä, joita vuosien mittaan olen kuullut ja joita on hänen levyillään. Aina kuitenkin jotain sellaista, että havahdun kuuntelemaan tarkemmin, kun vieraalta tuntuu kappale. Erityistä minusta on hänen huolellinen sanojen ääntämisensä.

Alkuillasta lattialla oli tilaa tanssia eikä ruuhkaa ollut myöhemminkään ellei jättänyt huomioimatta toisia tanssijoita. Aluksi olin pitkään kuulolla ennen kuin hakuriviin pyrin. Siitä muutamat herrat hakivat, vaikka oli kyllä tarjolla sieviä, nuoria neitoja tai muuten tuttuja, joita tietysti haettiin ensin. Ei sillä, en nyt välttämättä haluaisikaan kaikkien kanssa tanssia. Ihan muutamaa herraa hain naistenvuorolla. Sujuvia olivat kaikki tanssit mitä tanssin. Siitä kiitos herroille.

Solistin lopetettua väki väheni kovasti. Jäin vielä kuulemaan Anna-Liisan esittämät tangot, ne argentiinalaiset. Hänellä on niitä valikoimassaan ainakin neljä ja viidenneksi voi laskea hänen entisen Omega-orkesterinsa rumpali Esan tekemä Tangox-tango, joka on todella kaunis instrumentaaliesitys argentiinalaisen tangon piirtein. Sitä en ole kuullutkaan enää aikoihin, paitsi Esan Dreamie-levyltä ja joskus joidenkin orkesterien taukomusiikkina. Lähes tyhjällä lattialla siis tanssin erään tutun kanssa Anna-Liisan tangot ja lähdin kotiin. Perjantai-ilta ei ollut kovin suosittu tanssiväen suhteen, mutta oli väkeä jossain vaiheessa sen verran, että varmaan orkesterikin tunsi soittavansa tanssijoille.