Tässä tanssipaikassa on ollut hyviä esiintyjiä, ainakin minulle mieleisiä ja niin on jatkossakin. Tänä iltana olivat vuorossa tangokuningatar vuodelta 1992 Eija Kantola ja orkesterinsa Omega.


Tanssiväkeäkin oli kertynyt runsaasti jopa kauempaakin tulleita oli paikalla. Ja mikä parasta hyvää ja jopa kiitettävää tanssitaitoa omaavia herroja oli useampi. Erityisen kiitoksen annan eräälle lakeuksien miehelle. Hänen tanssitaitonsa on kiitettävä ja hän asettuu kulloinkin vietävän tasolle. Hän on parkettien herrasmies. Useita tuttuja herroja oli paikalla, joten tanssi-ilta oli miellyttävä.

Omega osaa soittaa hyvin, sen tiedän monen vuoden kokemuksella. Parasta minulle olivat tietysti sekä Omegan että Eija Kantolan tangot. Kaikkiaan läsnäoloaikanani illassa taukomusiikki mukaan lukien esitettiin seitsemät tangot. Tangon tanssiminen saa sieluni tyytyväiseksi.

Eija Kantola oli tapansa mukaan hyvin tyylikäs hoikka nainen, jota pukevat kauniit korkeakorkoiset saappaat ja lyhyt kapea hame. Häntä ei ole aika muuttanut. Iloinen esiintymisensä ja hymynsä ovat hänen valttinsa. Omegassa ei ollut mukana puhaltajaa, isä Hovin poikaa. Hänen puuttumisensa rajasi joidenkin kappaleiden esittämistä kuten orkesterin rumpalin Esa Hiltusen tekemien kappaleiden. Upeaa soitantaa on kuultavissa Esan omakustanteiselta instrumentaalilevyltä Dreamie. Kaikki kappaleet ovat hyviä, mutta erityisesti pidän hieman argentiinalaisia piirteitä olevasta tangosta Tangox ja hitaasta valssista Dreamie. Levyn ensimmäinen kappale, oikein menevä tavallinen valssi Lisbeth on tehty varmaan kiitokseksi silloin orkesterissa soittaneelle Väkeväisen Anna-Liisalle.

Väki vähenee usein ennen kahtatoista ja minäkin poistuin puolilta öin solistin lopetellessa. Vielä olisi ollut Omegan soittoaikaa ja ennen vanhaan jaksoin kyllä olla loppuun asti, sillä pidin heidän soittonsa lisäksi heidän lauluäänistään. Ehkä jossain vielä kohdataan.