31.12.2012 Kartano Kievarissa

Vuosi sitten vuosi vaihtui saman orkesterin tahdeissa kuin nytkin. La Strada ja Anita Hirvonen saivat paikalle tanssiväkeä laajalti. Tunnelma oli hieman erilainen kuin vuosi sitten ehkä juhlaväen tanssitaidon takia. Sopihan joukkoon myös pariskuntia, yksin tulleita, tanssitaitoa omaavia ja vähemmän tanssineita. Kukin tyylillään. Kaikki olivat valinneet tämän paikan uuden vuoden vastaanottoon.

Levymusiikkia oli aluksi tuttuun tapaan. Orkesterilla oli kaksi omaa osuutta ennen Anita Hirvosen esiintymistä. Orkesterissa soitteli trumpettia jo jonkin aikaa pois ollut Jari Nurminen. Oli kuulemma vain tilapäisesti nyt mukana. Menneinä vuosina pidin kovasti hänen soitostaan eikä taito ole ruostunut. Hän on kyllä mahtava soittaja ja myös lauloi aiemmin mm. ranskaksi kauniin kappaleen. Hän esitti osan eräästä kappaleestaan entiseen tyyliinsä, esiintymislavalla selällään soittaen. Kyllä orkesterin musiikki on aivan eri tuntuista, kun lavalla on myös puhaltaja. Sellaisesta musiikista pidän.

Silmän ja sielun iloa lavalle on tuonut jo muutaman vuoden ajan nuori herra, rumpalin poika Saku Kallio. Musikaalinen, lahjakas miehen alku, joka ainakin yhden kappaleen “Et usko kuinka koskeekaan” ajan illassa tuuraa isäänsä rummuissa. Muutoin hänellä on percussiot lavalla. Näin hänet ensi kerran elokuussa 2009 satamatansseissa Mikkelissä ja useita kertoja sen jälkeen. Mikä hänestä kasvaakaan, niin hänen avoimella ja iloisella esiintymisellään, soittotaidollaan ja kohteliaisuudellaan pärjää missä vain. On niin hyvä katsella hänen ja isänsä lämmintä yhteiseloa lavalla.

Orkesterin kappalevalinnat olivat kaikki hyviä, vaikka en kuullut Kitaratangoa (jos esitettiin poistumiseni jälkeen). Sen sijaan hidas valssi Lumous (Fascination) esitettiin. Yksi upeimpia hitaita valsseja.Tanssilajeja esitettiin riittävästi.

Anitan esiintyminen oli tuttua Anitaa. Hyvä ja antaumuksellinen laulaja hän on. Kuuntelin ensimmäisen osuuden, joka päättyi puolen yön maissa. Hänen karismaattisuutensa ja aitoutensa ovat säilyneet läpi elämän mutkien ja kenties vain lisääntyneet kokemusten myötä.

Taukomusiikki ei aivan erityistä ollut. Hieman vaisua. Eiköhän Pekkaniskan Poikien levyiltä enää soitetakaan hyvää tanssimusiikkia niin kuin joskus ennen. Orkesterissahan on PNP:n maestron veli ja ainakin aiemmin taukomusiikkiin oli viety sopivia kappaleita PNP:n uusilta levyiltä.

Alkuillasta tanssiminen oli mukavaa väljähkössä tilassa, mutta pian lattia oli täysi ja oli väkeä alakerran karaoketiloissakin. Mukavia tansseja oli tuttujen kanssa. Kaihoten katsoin alkuillasta hidasta valssia vievää herraa. Oli se tyylikästä. Oma tanssini samaan aikaan ei mennyt samalla tasolla. Kyllä hidas valssi on taitolaji, joskin itse kukin voi tanssia sen miten tahtoo. Vietävänä toivoisin saavani tanssia sen oikeilla askelilla ja jos vielä voin toivoa, niin oikeassa tahdissa. Myöhemmin illalla sekin toive toteutui, mutta ei alkuillan taitajan kanssa. Mutta pian alkuillan hitaan valssin jälkeen fuskulle haki ko. herra ja vienti oli ihan kunnossa siinäkin. Tanssimme illan aikana vielä muutakin ja selvisi, ettei hän olekaan pitkän linjan tanssija vaan vasta parin kolmen vuoden ajan harrastanut tanssia, ollen myös kilpapuolen treeneissä. Sitä vähän arvelinkin hänen käsiotteistaan ja ryhdistään.

Paikalle oli saapunut tanssiväkeä kaukaakin tai mikä nyt on kaukaa tanssimaailmassa. Eräs Mansen seudun herra on yksi mukavimmista tanssittajistani. Varsinkin hänen polkkansa on hyvä ja kansantanssimainen jenkkansa. Tällä kertaa hän tanssi ne parinsa kanssa, mutta ennätimme jotain muuta tanssimaan yhdessä. Tangoille sattuivat myös mieleiset viejät. Useita tuttuja oli paikalla, joten ei ilta tanssimatta jäänyt. Olin kyllä osan aikaa kuulolla penkissä, sillä naisia oli taas kerran ainakin toinen puoli liikaa tai miehiä liian vähän.

Myös naistenhaut menivät heikosti, mutta sentään jotain ennätin saada aikaan. Puolen yön jälkeen jätin mieleisen orkesterin vielä soittamaan ja Anitallakin oli yksi osuus vielä. Vuosi vaihtui ilman suurempia tunteita. Kotimatkalla sitten raketteja ammuttiin vielä monin paikoin ja omilla kotinurkilla oli nuorisolla vielä täysi meno päällä.