05.03.2013 JyväskylänTapiolassa

Tässä varttuneiden tanssipaikassa esiintyivät Anna-Liisa Räsänen ja Onnenkulkijat-orkesteri. Anna-Liisa oli rumpali, laulaja ja juontaja leveällä aidolla savon murteellaan. Miehensä helisytteli ja lauloi välillä. Lisäksi oli kosketinsoittaja kera konemusiikin, minkä huomasi kappaleiden loppumisesta kuin seinään…

Tänä talvikautena olen tutustunut paikkaan nyt sitten kolme kertaa ja ajankäytön tuhlausta se on ollut, jos aiemmin oli hieman vireämpää liikuntaa tässä paikassa. Ehkä minun pitää odotella tulevia vuosia ja yrittää sitten uudelleen, jos en mitään muuta keksi.

Väki oli varttunutta, hyvin varttunutta. Kun soitettu musiikkikin oli rauhaisan tempoista, niin unettava olo tuli minulle. Väki jutteli niin tanssilattialla, etten juuri kuullut rumpalin puheita mitä tulee. Lipun hintaan saa kahvin, pullapitkopalan tai munapiirakan. Söin pullan. Pääsylipulla osallistuu arvontaan, kai pääsylippuja tuleviin iltoihin.

Vuorotuntihaku on yleistynyt monissa tanssipaikoissa ja tapa taitaa olla tullut jäädäkseen. Kolme vierasta herraa haki tanssimaan - tuttuja ei ollut. Sitten naistenvuorolla hain heitä ja kahta muuta. Valitsin yhden herroista ihan vain kenkien perusteella. Rauhaisa oli vaihtoaskelvienti. Olin tanssinut illan alun valssin, myöhemmin foksin ja humpan. Naistenhaulla hitaalle valssille hain ulkonäkötuttua herraa, ainoaa, jonka tiesin tanssivan lajia. Kolmas tunti ole miestenhakua. Hitaalle valssille haki herra, jota olin hakenut humpalle. Ihan hyväjalkainen oli herra. Kahta muuta tanssia en muista mitä ne olivat. Jotain hidasta.

Kaksi tuntia 15 min. riitti minulle. Taukomusiikki oli kohtuullista ja reippaampaa kuin soitettu. Tango Hernandon salaisuus olisi ollut kunnon tango tanssittavaksi. Herroissa ei tainnut olla yhtään pitempiaskelista viejää. Ei tehnyt mieli jäädä enää kuulolle…