13.04.2013 Revontulessa

Olin ajatellut, ettei tänä iltana ole minulle sopivia tansseja lähellä kunnes iltapäivällä huomasin, että onhan Anne Mattila ja Mistral Revontulessa. Reilun puolen tunnin ajomatkan päässä.

Puoli yhdeksän aikaan perillä huomasin, että ei ole autoja paikoitusalueella juurikaan, tosin majoitustilojen ja mökkien luona oli paljonkin. Kun sisälle pääsin, niin siinä sitten törmäsin orkesterin jäseneen, joka on tuttu pitkältä ajalta, jo aikaisemmasta orkesteristaan. Kysäisin, kumpi tänä iltana on Annen lauluparina Sielu salamoi-kappaleessa. Alkuaan orkesterin pitkä “poika” on sitä esittänyt ja nykyisin taitavat vuorotella. Tänä iltana oli luvassa siis tämän toisen soittajan, joka tekee musiikkiakin. Illan aikana esitettiinkin hänen hieno sovituksensa polkasta. Ihan kuin se olisi esitetty nyt hieman nopeammalla tempolla kuin aiemmin, vai luulinko vaan. En sitä tosin tanssinut. Jalat olisivat sanoneet kyllä mielipiteensä enemmän kuin mutu-tuntumani.

Orkesteri aloitti lähes konserttivalssilla vai oliko se ihan sellainen. Toinen valssi oli hieman nopeampi ja sopi paremmin jaloilleni. Tuttu herra haki ensiksi ja tuttu oli seuraavalle foksillekin hakenut herra. Sitten istuin ja kuuntelin. Jenkalle haki tuttu herra setin lopussa. Seurannut tunti oli naisten hakua. En oikein tietänyt ketä voin hakea ja siinä herrat olikin haettu. Hain kuitenkin kahta itseäni hakeneista herroista, sambaa hieman sambamaisin askelluksin ja foksia sekä erästä herraa hitaille valsseille. Ne olivatkin illan ainoat oikeassa tahdissa viedyt kappaleet. Ykkönen säilyi kauniisti koko ajan. Tuntematon pitkä herra vei foksia sopivasti.

Väkeä tuli lisää, tosin mitään ruuhkaa ei ollut kahden ensimmäisen setin aikana. Naisia ilmaantui taas kerran riittävän paljon, siis liikaa. Mutta ensi kerran tässä paikassa huomasin, ettei tuntemaani hyvin tanssivaa väkeä juuri ketään ollut paikalla, jos ei oteta lukuun muutamaa pariskuntaa. Tosin sitten Annen aloitettua väki kaksinkertaistui ja lattia täyttyi kaikenlaisesta väestä. Fani joukkokin oli lavan edessä. Itse tyydyin katselemaan vähän kauempaa. Puoleen yöhön mennessä tanssin vielä tauolla yhdet humpat buggina ja hitaat valssit välitahdissa, muutoin vienti oli sujuvaa.

Olin odotellut suosikkikappalettani Sielu salamoi ja sen kuultuani olin valmis kotimatkalle puoli yhdeltä. Anne on kyllä hyvä laulaja. Tosin monien iskelmälaulajien tapaan hän esitti tulevalta levyltään aluksi peräkkäin kolme kappaletta. Ohjelmistossa oli jotain muutakin, mitä en ole kuullut, mutta monta hänen laulajan uransa alkuajoiltakin olevaa menestyskappaletta hän esitti. Pidän niistä enemmän kuin uusista ja se pätee lähes kaikkien tuntemieni solistien kohdalla. Ikään kuin ne vanhat kappaleet olisivat musiikillisesti parempia ja hyvin tehtyjä. Ehkä syynä ovat levy-yhtiöt, jotka haluavat saada markkinoille uutta, euroja tuovaa kauppaa. Pidän kovasti Annesta ja Mistralista - heissä on se jokin.