20.4.2013 Haapamäen Suojalla

Innolla ja mielenkiinnolla tein matkaa naisystäväni seurassa tanssipaikalle. Antti Ahopellon uudella orkesterilla oli mutkaton nimi - Tanssiorkesteri Ahopelto. Haapamäen Suoja on rakennettu ennen talvisotaa ja oli puhelin- ja ilmavalvontatalona. Tanssipaikkana rakennus on ollut pitkään. Sisätiloissa henkii jotain entisaikaa ja voi aavistaa, että paikassa on tehty muutakin kuin tanssiliikuntaa.

Esiintymislavalla oli hyvin tilaa soittokunnalle, jolle ilta oli ensimmäinen tavallisella tanssipaikalla. Edellinen ilta oli mennyt ravintolamaisessa miljöössä. Anttia ja orkesteria illan kuunneltuani alkuvalssista loppuencoreihin voin todeta, että vakka on kantensa löytänyt. Illan musiikissa oli monta kaunista kappaletta Antin joulukuussa ilmestyneeltä levyltä Tie vapauteen. Tangoissa ja slovareissa on Antti minusta edelleen parhaimmillaan, vaikka laulaakin tanssimusiikkia laidasta laitaan.

Hauskaa oli, kun heidän tiedoissaan luvataan soittaa tavanomaisia tanssilajeja ja pyydettäessä jenkka, polkka, masurkka ja samba. En tietysti malttanut olla kertomatta Antille etukäteen, että ei näyttänyt hyvälle, että jotain pitää pyytää. Ehdotin, että soittavat vaan pyytämättä kaikkea. Siitä ainakin minä tunnen hyvän tanssiorkesterin. Tanssikansassa on aina kaiken lajin harrastajia. Kaikkea sitten tulikin. Illan polkista heille on annettava kiitos suurin kirjaimin. Yhdet parhaista polkista ja nopeus ainakin minulle sopiva, ei liian nopea eikä hidas. Oli helppoa ja nautinnollista tanssia.

Paikalla oli tuttuja tanssijoita, joten aika sujahti äkkiä. Mukavia tansseja oli mm. Antin kotiseudun kahden herran kanssa. Polkkatutun kanssa sujui useita lajeja lattialla. Toinen polkkatuttuni ei sattunut olemaan kuulolla polkan aikana, mutta masurkka hänen kanssaan sujui kuten muutama muukin laji. Monta kappaletta myös fanitin. En kyllästy katselemaan Anttia, kun kovin harvoin on ollut mahdollista olla läsnä.

Muistan monia iltoja hänen ollessaan Voimaorkesterin mukana ja ensimmäisen tapaamisemme oli Mikkelin Hiihtomäen lavalla heinäkuussa 2008 ennen Seinäjoen tangolaulukilpailuja. Esiintymässä piti olla Helmenkalastajat ja Antti, mutta orkesterina olikin Kaikko Band. Odottavin mielin suhtauduin silloin muutokseen. Olin halunnut nähdä Helmenkalastajat. Antti ylitti silloin kaikki odotukseni - enhän tiennyt hänestä juuri mitään. Hän lauloi sydämeeni ja on siellä edelleen.

Loppuun asti olimme naisystäväni kanssa ja ilta oli musiikillisesti yksi parhaimpia. Mukava oli ajella kotiin, kun kyydissä istujan kanssa sain päivittää menneitä ja tuleviakin.