08.04.2013 Ikaalisten kylpylä

Olen kerran aiemmin ollut tässä paikassa matkalla etelästä Seinäjoen tangomarkkinoille. Yövyin paikassa ja kävin katsomassa myös illan tanssit. Jotain positiivista silloin jäi paikasta, joten nyt sitten tutun pariskunnan kyydissä pääsin katsomaan naistentansseja. Alkumatkan kotoa ajelin omalla autolla ja väliltä nousin tuttujen autoon.

Tanssit olivat alkaneet kello 20. Olimme perillä kello 20.45, mikä ei johtunut tällä kertaa minusta. Olin lähtenyt ajoissa kotoa liikkeelle. Orkesteri Haavemaa oli soittamassa ja illan solistina oli Terhi Matikainen. Hän on 2012 Seinäjoen tangolaulukilpailujen kakkonen. Kun valintana oli yksi kuninkaallinen, ei siis kuningasta ja kuningatarta, niin mieshän sen kruunun sai. Muuta meriittiä hänellä on 2008 humppakuningatar ja 2003 lavatähtikilpailun voitto. Tyylikäs ja hyvä-ääninen hän on. Tanssiurheilutaustansa antaa hänen kappaleisiinsa myös tanssillisuuden.

Orkesterissa oli kaukaa katsoen kovasti Omegan rumpalin näköinen mies, mutta läheltä katsottuna kuitenkin Juha Venäläisen, taitavan muusikon poika. Toinen poika oli basistina. Olinkin tavannut heidät soittamassa isänsä kanssa 2012 Jyväskylän Laajavuoren kesäteatterin Suuressa Tangomusikaalissa, jossa oli monta upeaa laulajaa. Orkesterin kitaravirtuoosi Johannes Lintunen ei ollut nyt mukana. Tuuraajana oli Sawotta-orkesterin (Pekka Hartosen orkesteri) kitaristi, joka lauloi kuin Hartonen itse olisi ollut lavalla. Kappale oli niin “korsumainen” kuin olla ja voi. Ilo oli kuunnella. Toinen tuuraaja oli Mia Leivon orkesterin haitaristi. Hyvä oli kokoonpano lavalla. Hyvä oli Terhinkin osuus.

Mutta siihen se hyvyys loppuikin. Jos olisin ollut omine kyyteineni, olisin kyllä aikaisessa vaiheessa poistunut. Tosin olisi jäänyt tanssimatta pari hyvää kappaletta. Orkesterilava ja tanssitila olivat ison salin toisella reunalla. Sen edessä oli ravintolamaiset pöydät, joissa istui osa ihmisistä. Suurin osa seisoksi baaritiskien seudulla, siis kaukana tanssitilasta, jonne piti pujotella pöytien lomitse. Varsinaista hakemista ei juuri ollut, sillä parit vaihtoivat lennossa siinä paluumatkalla lavalta baaritiskin luo. Kyse oli siis naistentansseista ja nopeat söivät hitaat. Tilanne näytti niin erikoiselta, että etsin pöydän läheltä orkesterin sivua. Siitä seurasin sekä lavaesiintymistä että tanssijoiden menoa.

Pariskunnan rouva, jonka kyydissä olin, neuvoi minulle pari herraa, joita voisin hakea. Sain itsestäni sen verran aikaan, että noudatin hänen neuvoaan. Ensimmäinen herra olikin muualta matkoilla oleva ja hänen kanssaan tanssin fuskut ja bugit. Toinen herra oli naistutun tuttu, pitkä herra, joka vei ihan kivasti chachaata ja buggia. Lopummalla iltaa hän haki minua tangoille, mitkä olivat illan parhaat tanssit. Kookkaan vaalean herran kanssa tanssin myös kahdet kappaleparit. Toinen oli chachaa sylitanssina. Ymmärsin kyllä, että olisi osannut lajin mukaisestikin tanssia. Sitten hain melko lähellä tanssihakuja odottavaa herraa, joka oli antanut joskus aiemmin naistutulleni rukkaset. Piti ihan kokeilla, mitä hän on miehiään. Ihan asiallinen ja humppakin oli oikein menevä. Autokuskimme kanssa tanssin kahdet puolikkaat tangot ja myöhemmin yhden parin.

Illan solisti, Terhi Matikainen, oman osuutensa loputtua tuli istumaan pöytääni. Vielä hän tunnisti, vaikka ihan muualla olemme tavanneet, lähinnä kotiseudullani. Juteltiin illan kulusta, musiikista ja orkesterista. Hän on hyvä laulaja, kaunis esiintyjä ja lämminsydäminen ihminen.

Kotona olin kellon näyttäessä 3.33 ja nukkumatti oli jo odottamassa. Luulenpa, etten kolmatta kertaa tee matkaa tähän kylpylään. Mitään ihminen ei usko ennen kuin itse kokee…