31.03.2013 Valtatie 2

Tein kuin teinkin matkan Valtatie 2:lle - Varjokuvan tähden. Mitäpä en tekisi… Halusin myös saada ensivaikutelman orkesterin mukana silloin tällöin esiintyvästä Mr. Breathlessista, joka oli nyt paikalla. Matka on aika pitkä minun tanssimatkaksi, kun tarkoitukseni oli ajaa yöllä kotiin. Nyt kuitenkin tiesin, että menee pitkä aika seuraavaan kertaan kun näen orkesterin. Toivottavasti edes 5.7.2013, kun tulee täyteen 10 vuotta heidän ensi kohtaamisesta. Kaksi vuotta sitten tein saman matkan ja yövyin paikkakunnalla. Varjokuva sai minut silloinkin ajamaan. Jatkoin tanssimatkaani silloin etelän muihin tanssipaikkoihin.

Varjokuvan lisäksi paikalla oli esiintymässä Charles Plogman ja Ronnies. En huomannut oliko Charlesin poika paikalla, kun taisin olla pois aika paljon heidän osuuksillaan parantamassa maailmaa tutun joukon kanssa.

Sisälle mennessä huomasin, ettei alussa ollut vielä paljon väkeä. Ronnies oli soittamassa. Katselin minne oli Varjokuvan ääni-valomies laittanut majansa. Missään ei näkynyt tuttua laitepöytää. Selvisikin myöhemmin, että nyt on uusien laitteiden aika. Hänen ei tarvitse olla koko orkesterin soittoaikaa näkösällä. Tietokonelaite kädessä hän sitten taisi vilahtaa jonkun kerran salissa. Kaikki näytti toimivan kuin hän olisi ollut käsin säätelemässä laitteitaan. Ihailinkin ennen joskus ihan vieressä seisomalla hänen kättensä työskentelyä ja yhteydenpitoa lavalle. Ohjauksen voi nyt tehdä muualtakin kuin salista. Kun häntä ei näkynyt, tuntui kuin yksi aikakausi olisi päättynyt. Helpotusta varmaan tämä uusi tekniikka toi hänen työhönsä.

Kaksi tanssituttua herraa oli jo paikalla ja kummankin kanssa tanssin joitakin kappaleita. Toista en ole tavannut aikoihin, kun hän liikkuu enimmäkseen etelän tanssipaikoissa. Toinen on oikein hyvä tuttu jo vuosien takaa, myös etelän ihmisiä, mutta liikkuu laajalti eri tanssipaikoissa varsinkin kesällä. Hänen kanssaan on ollut monia mukavia tanssihetkiä.

Muutoin ensimmäinen tunti menikin tutun joukon kanssa vaihtaen kuulumisia, katsellen lasten kuvia, tervehtien Varjokuvan tuotteiden myyntiedustajaa sekä Mr. B:tä. Sitten Varjokuvan aloittaessa selvisin minäkin tanssisalin puolelle. Kyllä he ovat omaa luokkaansa esiintyjinä.

Mukava oli havaita, että vaikka väki oli vierasta niin joukossa oli muutamia tuttuja, joita olin tavannut eri tanssipaikoissa. Olipa paikalla yllätyskin - pikkupirpana, nuori neito, iloinen punapää, joka oli valmistunut hiljan ammattiin ja saanut työpaikankin. Häntä tapasin usein aiemmin tanssipaikoilla.

Tanssimaan pääsin kohtuullisesti, mutta naistenhaku oli vaikeaa enkä monta kertaa saanut haettua. Iloinen yllätys oli, kun polkka alkoi soida, niin tuttu hoikka, kolmen upean pikku neidin äiti, myös tyylikäs itse, kysyi viekö hän polkkaa. Hyvin vei, paremmin kuin joskus herrat. Oli mukava katsoa, kun häntä jotkut herrat tanssittivat kovasti.

Alkuillan pitkä herra haki myöhemminkin ja hain itsekin häntä. Valssit olivat hyvät, kun hän näki tanssiväen yli ja askeleessa riitti pituutta. Myös toinen hoikka ja itseäni varmaan 20 cm pitempi herra oli hyvä viemään niin kuin aina ennenkin kun harvoin olemme samassa paikassa. Hänen viennissään on aina persoonallisuutta. Keskisuomalainen erityisen kohtelias ja tanssitaitoinen nuori herra huomasi minut naisjoukosta ja pääsin tanssimaan hänen kanssaan.

Huomasin sitten joitakin vuosia sitten Lapissa tapaamani herran, jonka kanssa mm. tangot sujuivat hyvin, mutta nyt ei tullutkaan sitä tangon huumaavaa tunnetta. Mihinhän se jäi… Erästä toista minulle tuntematonta herraa seurasin illan aikana katseella ja hänen vientinsä oli erikoista ja arvelin, että on mielenkiintoista kokeilla kykenenkö seuraamaan häntä. Sitten naistenvuorolla hain häntä hieman etukäteen eli en tiennyt, että hidas valssi oli vuorossa. Se sujuikin ihan oppien mukaisesti.

Mr. Breathless esiintyi yhden Varjokuvan osuuden aikana ja täytyy sanoa, että oli vauhtia ja jännitystä, valoja ja varjoja. Nopeajalkaisia saivat olla tanssijat ja kuitenkin yksi kappalepari oli kaunis, hitaanpuoleinen, minulle mieleistä musiikkia. Se osuus menikin ihan katselulla ja kuvauskohteenani oli esiintyjä ja sain Varjokuvastakin mukavia kuvia muistoksi. Ei sillä, jos katselin tätä erikoista esiintyjää, niin yhtä paljon katselin orkesterin soittajia ja erityisesti rumpalia, jonka ääni on ensi hetkestä alkaen jäänyt sydämeeni. Illan aikana hän lauloikin kaksi kaunista hidasta valssia. Toinen oli Elviksen Can´t Help Falling In Love Kyöstin omana sovituksena ja toinen oli Yö katseessasi.

Ilta oli sellainen kuin toivoin. Varjokuvan musiikki tekee sielulleni hyvää niin kuin heidän näkemisensäkin. Jään vain odottamaan milloin voin seuraavan kerran heidän tanssi-iltaansa päästä.