17.04.2013-18.04.2013 Viking Cracella Turku-Tukholma-Turku

Laivamatkoihin en ole ollut ihastunut jotakin poikkeuksesta lukuun ottamatta. Nyt vain linja-auto lähti kotikylältä, joten itse ei tarvinnut ajaa. Linja-auto täyttyi keski-ikäisistä ihmisistä. Jälkeenpäin sain kuulla, että olisi päässyt toisellekin laivalle tällä kyydillä. Matkatoimisto ei vain sitä tarjonnut. Siellä olisi ollut minulle tuttuja. Mutta nyt mentiin näillä eväillä.

Upea ja iso laiva oli ja henkilökunta oikein kohteliasta ja auttavaista, kun ilmansuunnat menivät aluksi sekaisin. Satamassa lähtöä odottaessa tuli esille, että samassa autossa tulleen pariskunnan rouva oli ollut aikanaan saman työantajan palveluksessa kuin minä. Juttuahan meillä riitti niin, että herra sanoikin välillä vaimolleen, ettet ole enää töissä…

Minulla oli tilaa hytissä, joten ahtaan paikan kammoa ei tullut. Pääasiassa sitä tuli liikuttua tutustumassa, mitä laiva tarjoaa. Ruokaa oli kyllä tarjolla eri puolella ja kaikkea muutakin. Hienoin tax free oli laivalla, mitä olen nähnyt. Iso pitkä tila, jossa oli kaikkea mahdollista ja oli kyllä asiakkaitakin.

Laivalla oli menossa Ranska-viikot 11.03.2013-30.04.2013. Sen mukaisesti oli monenlaista ohjelmaa kuten cabaret-ryhmien esityksiä, can can - tanssijoita, viihdeosaston järjestämiä iloisia hetkiä, trubaduuri ym. ym.

Illan tanssimusiikista vastasi Fernet ja Tomi Markkola ja moni miehinen ulkomaalainen orkesteri, jonka nimi oli niin vaikea, etten enää arvaile sitä. Istuin tulomatkalla tutustumani pariskunnan kanssa ihan lavan reunalla olevassa pöydässä. Tomi osaa ottaa yleisönsä muuallakin kuin tavallisella tanssipaikalla. Hänen äänensä on upea. Kyllä oli monenkuntoista väkeä liikkeellä tässäkin salissa. Kävikin ilmi, että orkesterin basisti Pekka oli sukua pariskunnan rouvalle. Pekka ja toinen soittaja kävivät juttelemassa illemmalla pöydässämme.

Kun ravintolatilat olivat tupaten täynnä ja väki tietysti nautti talon tarjouksista, niin osa heistä pääsi tanssilattialle asti. Olihan siellä tanssimassa varttuneita pareja ihan hyvässäkin kunnossa. Kun Fernet lopetti en enää kovin kauan jaksanut katsoa väkeä. Vika oli varmaan minussa. Kuka nyt selvin päin jaksaa katsella juomien vaikutuksen alaisia juhlijoita.

Laivan kahvibaarissa oli seuraavana päivänä mukava istua. Väki oli selvempää. Laivan viihdeosaston väki järjesti siinä paljon ohjelmaa. Heissä oli tosi hyviä laulajia ja muitakin esiintyjiä. Karaokekin siinä oli välillä ja ihmiset saivat tanssia. Monet halusivatkin, vaikka tila oli pieni. Kaksi herraa haki tanssimaan ja muutamat kappaleet tanssimme, melkoisen hyvin. Muutoinkin päivällä oli mielenkiintoisempaa katsella laivan tiloja, ruokailla ja katsella aallokkoista merta.

Siinä kahvibaarissa istuessani hymyilevä herra käveli luokseni. Ei tarvinnut avata suutaan, kun tiesin hänen kuuluvan Ranska-viikkojen ohjelmaan. Hänellä oli lehtiö kädessään. Englanninkielellä hän kysyi voiko piirtää minusta kuvan. Kymmenen euroa oli maksu. Minulla oli aikaa. Siinä hän istui vastapäätä puoli tuntia ja hymyili minulle, silloin kun ei katsonut kättensä töitä. Sitten hän ojensi piirroksen minulle. Tiesin, mitä odottaa. Hän osasi korostaa joitain piirteitäni ja kuva oli näköiseni. Siitä kuvastui erityisesti silmäni, joiden ripset olivat upeat - päinvastoin kuin minulla. Hiuksenikin hän oli saanut näköisekseni. Kuvassa taustalla näkyi Eifel-torni. Kiitin häntä yhtä paljon hymyilemällä kuin hän oli koko ajan hymyillyt. Karikatyyrissä taitava piirtää juuri oleelliset seikat voimakkaina ja henkilö on oltava näköisensä. Minut kyllä tunnistaa…

Toisena iltana istuimme samalla porukalla ja kuuntelimme esiintyjä. Oli upeita tanssiesityksiä. Myöhemmin Fernet aloitti esityksiään ja Tomikin vei osuutensa läpi. Lavalla oli kovasti erilaista valojen välkähtelyä, mikä häiritsi minua. Valojen ohjaus oli jonkun valomestarin hallussa. Joku tunti sujui taas kuunnellessa minkä nyt basistin laulaman Kielon jäähyväiset tanssin pöydässä olleen pariskunnan herran kanssa ja myöhemmin toiset tavalliset valssit. Pian laiva saapuikin satamaan ja yötä vasten alkoi kotimatka.