27.07.2013 Vehkakosken rantalavalla

 

Tämä oli sitten toistamiseen matka tuntemattomaan tai melkein. Olinhan harjoitellut matkaa viikkoa aiemmin. Matka sujui hyvin, kun reittivalinnat sattuivat kohdalleen.

 

Perillä odottikin yllätys. Muutama auto pihassa, kun edellisellä kerralla paikalla oli tungosta. Nyt ei ollut muita haaveita kuin tavata kolminkertainen tangoprinssi Antti Ahopelto ja orkesteri. Usein keikoilla mukana ollutta orkesterin tukijoukkoa ei nyt varsinaisesti ollut paikalla. Olihan Antin ihailijoita kuitenkin paikalla ja tilaa oli tanssia verrattuna viikon takaiseen.

 

Vieraaksi tässä paikassa itseni tunsin ja olinkin tietysti sellainen, kun monet olivat varmaan paikallista väkeä. Illan kulku oli osaltani enimmäkseen musiikin ja laulun kuuntelua. Tyytyväisenä katselin lavaesiintymistä, mikä tuo iloa sydämeeni. Uudelta levyltä esitettiin useita kappaleita, jos oli aikaisempaakin tuotantoa. Illan alkupuolella Antti esitti tangoja, joissa hän mielestäni on parhaimmillaan. Niitähän minä aina odotan häneltä. Hopeinen kuu on kaunis triolimainen kappale, jonka monet kokevat tangona ja sillähän ei ole väliä. Pääasia, että se tuntuu hyvälle kuulla ja tanssia. Hopeisella kuulla Antti joskus ennen aloitti iltansa. Esitti hän sen nytkin myöhemmin illan aikana.

 

Polkat olivat erityisen hyvärytmiset. Korvani sen sanoi, vaikken vielä polkalle uskaltaisikaan, jos paikassa ei minulle olisi löytynyt viejääkään. Kovin olivat pariutuneita senkin lajin tanssijat.

 

Tanssiväkeä oli vähän ja monet olivat pariskuntia. Vuorotuntihaku oli paikassa. Se ei juuri lohduttanut, kun haettavia herroja oli vain jokunen ja naisia kuitenkin enemmän. Minua kai sitten onnisti, kun naistenhakuvuorolla minua haki herra, joka ei kuulunut paikalliseen joukkoon. Foksia se oli. Kun kerran olin saanut tanssitaitoisen herran käsiini, ehdotin perään seuraavaa tanssia, joka oli hidas valssi. Hyvin sujui sekin laji. Pohjoisen tanssimekasta hän oli lähtenyt lomalle.

 

Fokseja ja humppakappaleita olivat tanssilajit, mille herrat hakivat minua. Olin varmaan humppatytön näköinen... Yhden haun tein illan aikana, tangolle ja se sujui kävellen. Kun sitten taukomusiikkina alkoi kuulua tango, niin kävelin ulos, suoraan orkesterin viereen, joka oli majoittunut pitämään taukoa uloskäynnin eteen taivasalle. Taisin sanoa herroille, että hukkaan menevät hyvät tangot ulkona kuunnellessa. Yksi herroista uhrautui ja saatteli minut lattialle. On tunnettu kyllä monta vuotta, mutta tanssiminen yhdessä on jätetty väliin. Hän laulaa ja minä tanssin, jos onnistaa... Nyt se tango meni oikein hyvin siihen saakka, kun minä ennakoin yhden askeleen, mutta tangoprinssi ei seurannutkaan minua ;) Jäiköhän tämä tanssi samalla ensimmäiseksi ja viimeiseksi yhteiseksi;( No, nauruksi se meni lattialla.

 

Puolilta öin aloitin kotimatkan enkä ollenkaan huonoin eväin. Tanssiorkesteri Ahopelto hoiti hienosti oman osuutensa ja niin minäkin – mielihyvin heitä katselin ja kuuntelin.