12.09.2013 Peurungassa

 

Tämän illan esiintyjänä olivat tangokuningatar Saija Tuupanen ja orkesteri eXmiehet. Toisaalla Peurungan tiloissa oli hyväntekeväisyyskonsertti tähtenä Tuure Kilpeläinen. Niinpä paikoitusalue oli täysi. Onneksi lisätilaa on hieman kauempana, joten sinnepä kulkuneuvoni saatoin.

 

Olin puoliyhdeksän nurkilla paikalla, kun en tiennyt alkavatko tanssit klo 20 vai johonkin muuhun aikaan. Kirjavuutta on ollut alkamisajoissa. Epäselvää oli ollut asia orkesterillekin, joka olisi ollut valmis aloittamaan jo kahdeksalta. Kun tanssit kestävät yleensä viikolla puoli yhteen, niin lyhyehköksi aika jäi.

 

Orkesteri aloitti klo 21. Levytkin pyörivät odotellessa. Minulla oli kyllä mukavaa seuraa, kun taitava kuvaaja istui pöydässäni. Aika ajoin samoissa tansseissa olemme. Hän vain kuvaa. Tosin hän olisi tyylikäs herra tanssiparketillekin:) Pöytäämme tuli vielä kunnon faniherra Tampereelta. Hänkään ei taida tanssimista harrastaa, mutta Saijan keikoilla käy aika laajasti.

 

Saija on kyllä todella iloinen, aurinkoinen ja kaunis nainen. Hänen äänessään on tummaa syvyyttä. Tumma hän on itsekin. Kymmenen vuotta on kulunut tangokuningatten tittelistä. Hän oli pitkään orkesteri Tornadoksen solisti. Sieltä hän toi mukanaan orkesterin kitaristi Kai Läätin laulaman Channel Fourin hitaan valssin Sieluni soitto. Kauniisti hän sen esitti. Nykyisen orkesterin haitaristi, Kultaisen harmonikan miesten sarjan voittaja, kosketinsoittaja Aki Metsälä on ollut Channel Fourissa soittamassa aiemmin, joten tämä hidas valssi on minulle aivan erityinen. Akihan laulaa paljon ennen solistin esiintymistä ja Lapissa helmikuussa kuulin hänen myös laulavan tämän hitaan valssin. Hän oli tilapäisesti mukana kappaleen tekijän uudessa orkesterissa.

 

Kun Saija aloitti klo 22, niin yksin jäin pöytääni. Kuvaajaherra meni asemiin lavan luokse. Pian pöytäni luokse ilmaantui herra kysyen onko tilaa. Olihan sitä, sillä faniherrat olivat koko Saijan esiintymisajan, kaksi osuutta, lavan luona. Levyjen aikana sain argentiinalaistyylisen haun katsekontaktilla, kun tuttu herra istui kauempana. Hän ei tiennyt missä mielessä istuin herraseurassa. Hänen hakunsa onnistui kuten onnistui rumbammekin lattialla. Myöhemmin hän haki tangolle.

 

Pöytääni tullut herra oli mielenkiintoinen tapaus;) Loma- ja kuntoutumisreissulla pääkaupungista. Olen välillä ennakkoluuloinen ja en koe tarvetta ravintolamiljöössä tanssia kenen kanssa vaan. Herra oli kysynytkin pöytään tullessaan lähdenkö tanssimaan. Kiitin ja ei nyt juuri. Siinä jutellessamme hän toi esille, että vaimonsa on kilpatanssija. On vai oli ja oliko osallistunut kilpailuihin vai ollut kilpatanssiseuran harjoituksissa osallistumatta. Olen niin monien kuullut kertovan, että harrastavat kilpatanssia ja se ei todellakaan kerro ydintä. Se, että kertoi vaimonsa tanssimisesta, oli minusta tarpeetonta joskin puolisoiden yhteiset lavatanssit ja treenit antavat jonkinlaisen kuvan heidän tanssimisestaan.

 

Joka tapauksessa, kun hidas valssi alkoi, rohkenin kysyä sopisiko tämä laji hänelle. Sopihan se ja sopi tangokin ja chachaa. Olihan hän melkoisen hyvä tanssia, vaikkei nuorimmasta päästä ollutkaan. Hyvä ryhti, mihin yleensä kiinnitän huomion. Käsien otteet ja itsensä kantaminen olivat plussaa. Kun jalatkin olivat toimivaa sorttia, niin kokonaisuutena hän oli hyvä tanssija ja myös viejänä. Kun kiitin häntä ja sanoin, että tanssiminen tuntui hyvälle, vastaus oli, että kyllä siinä tilanteessa tunne on molemminpuolinen. Joskus kuitenkin olen itse kokenut, että jotain puuttuu, vaikka itse olen kokenut tanssin miellyttävyyden.

 

Saijan toisella tunnilla minua haki nuorehko herra, jossa ei päällisin puolin ollut tanssijan näköä. Hoikka, mutta ei mitään ryhtiä enkä ollut nähnyt hänen tanssivan. Pukeutuminen oli kuin treeneistä olisi tullut. Hyvä etten kieltäytynyt tanssista. Ilme oli kuitenkin poikamaisen iloinen ja naurava. Mutta mutta – tangossa oli jotain persoonallisuutta, välillä rytmissä, välillä täysin vapaata vientiä, hidastelua, hieman taivutuksia, siis aika erikoinen tyyli. Mutta hauskaa oli. Baaritiskin vierellä nuoret herrat katselivat virnenaamalla tanssiamme. Olivat kuulemma kavereita, jotka eivät tanssi. Hän sanoikin hakeneensa, kun naamastani oli näkynyt, että haluaisin tanssia ja hän itsekin halusi tanssia. Kotiseudullaan pohjoisessa kertoi käyvänsä lavatanssikursseja. Miten lie näkynytkään tanssihalukkuuteni, kun haluni tangoon on pysyvä tila, mutta sopivaa herraa en nähnyt lajiin. Ilmeeni täytyi olla kyllä ihan peruslukemilla:(

 

Saijan encorekappaleiden jälkeen lähdin kotiin. Onneksi oli lyhyt matka, sillä sumua oli niin paljon, etten muista koska olisi ollut viimeksi. Sumua oli itseasiassa jo tulomatkalla alavilla mailla, mutta nyt se peitti koko tien.