31.10.2013 Peurungassa

 

Tihkusateessa ajelin katsomaan ja kuulemaan Pekkaniskan Poikia, joiden esiintymisiä olen seurannut yli kymmenen vuoden ajan. He ovat nousseet tanssiväen suosikeiksi ahkeralla työllään, positiivisuudellaan ja vankoilla musikaalisilla taidoillaan unohtamatta Matti-Sakarin laulutaitoa.

 

Orkesteri aloitti yhdeksältä ja väkeä oli jo kovasti. Oli ravintola/hotelliväkeä ja muualta tullutta tanssiväkeä. Olin saanut taas paikan hiukan sivusta, josta oli hyvä näköyhteys lavalle. Minulle harvat käyntini näissä tansseissa torstaisin ovat olleet mieleisten orkesterien takia ja olen asennoitunut vain kuulemaan ja katselemaan soittajia. Tämän paikan tanssiväen sisäiset hyväveli/sisar asenteet eivät kosketa minua ja siksi en ole ollut ns. hakualueella, jossa porukka pyörii hakien toisiaan.

 

Tämä ilta tai aika, jonka olin paikalla himpun yli kaksi tuntia, meni niin kuin olin ajatellut. Alkuvalssille haki tuttu nuorehko herra matkojen takaa Kaakonkulman suunnasta. Työmatkalla hän oli ja saa matkansa sattumaan tanssipaikkakunnille. Mukava työ sellainen! Ensimmäisen tunnin lopussa myös muualta oleva vanha tanssituttuni haki taukomusiikin foksahtavalle kappaleelle. Jutteluksi se meni, kun emme olleet tavanneet vuosiin asuinpaikkani vaihdoksen takia. Entisessä elämässäni tanssin paljonkin hänen kanssaan aina kun olimme samoissa tansseissa.

 

Siinä ne olivat liikuntani parketilla. Toisella tunnilla Matti-Sakarin laulaman Larissa-tangon kuunteluani häiritsi kolme herraa, jotka hakivat tanssimaan kappaleen jo pitempään soidessa. Kaksi oli sellaisia kävelyaskeliltaan, ettei tangoa olisi syntynyt. Kolmas herra oli tuttu, mutta hakee minua, jos sattuu huvittamaan ja nytkin oli tulossa kai vilvoittelemasta kesken kappaleen. Juttelin hetken hänen kanssaan ja en lähtenyt tanssimaan. Larissa on minulle syvälle koskettava tango, jos on laulajallekin ja yhdelle soittajista. Omaa tekoa se heillä on täynnä elämän kohtaloa.

 

Orkesteri esitti taas kerran vaihtelevaa musiikkia tanssilajeineen. Niin tulivat polkat ja masurkatkin läsnäoloaikanani. Jenkat varmaan soitettiin viimeisellä tunnilla. Kauniita tangoja tuli useita ja Hiljaisen kylätien sävelin poistuin hieman yli yksitoista. Sitä ennen kuulin kauniin hitaan valssin On syömmesi jäätä ja Sieluni soiton, mieleisen nimimerkkirumbani, useita jalan alle käyviä humppakappaleita ja monia muita. Taukomusiikki oli myös hyvää. Kaipaamaan jään entisiä aikoja heidän tansseissaan toisissa maakunnissa ja entisiä tanssituttuja, jotka eivät juuri liiku näillä kulmilla.