10.11.2013 Kivistön työvöentalolla

 

Kyllä on hyvä, että on näitä illansuutansseja. Nytkin satoi ja tuskin ulos viitsisi lähteä. Liikunnan toivossa paikalle saavuin ja ilta y litti odotukseni.

 

Illan solistina oli Rami Välimäki, jolla oli hyvä ääni ja varsinkin tangot olivat hienoja. Hän on ollut Tangomarkkinoiden vuoden 2004 semifinalisti ja sitä ennen jo vuonna 1996 Lavatähti-kisan kolmas.

 

Orkesterikin oli hyvä, varsinkin rumpali. Heidän nimensä oli erikoinen - rankkasadekvartetti. Solistti esitteli heidät Rankkasateeksi. Musiikit olivat tanssittavan hyviä. Eräs tanssiherra kysyi minkä arvosanan antaisin soitoille. Itse piti heitä kympin arvoisina ja vertasi mm. Finkkuihin, Sinitaivaaseen ym, jotka jäivät taakse hänen rankinglistallaan. Minun listani on erilainen, sillä kuuntelen musiikkia ja listani koostuu orkestereista, joista monet eivät ole kuulleetkaan tai tanssineet heidän illoissaan. Ja jotkut olleet listallani jopa yli kymmenen vuotta.

 

Tanssilajeja esitettiin lavalta ja taukomusiikkina niin, että lähes kaikki lajit olivat edustettuina. Tanssiväkeä oli paljon vähemmän kuin kahtena edellisenä sunnuntaina, jolloin Tulipunaruusut ja Kari Piironen olivat esiintymässä.

 

Aluksi näytti, että tansseistani tulee vähäiset, mutta tilanne muuttui pian. Miesten aloitustunnilla sain tanssia monet kappaleet ja kun sen lopulla eräs tanssituttu saapui paikalle, tiesin tai ainakin toivoin iltani olevan pelastetun.

 

Naistenhaulla hain aluksi kahta paikalle ilmaantunutta tuttuani, toinen entisestä kotikaupungistani. Sitten pyrin hakemaan heitä, jotka olivat minua hakeneet. Siinä en ihan onnistunut, joten katselin menoa penkistä parin kappaleparin ajan. Toisella naistentunnilla hain ihan vierasta miestä, joka seisoi vain oven suussa. Hyvät olivat askeleensa. Miestenhaun toinen tunti oli rauhallisempi. Kun herrarivissä ei esimerkiksi näyttänyt olevan tangosieluista hakijaa, niin mieluummin kuuntelen hyvän tangon kuin liikun jollain askelilla lattialla.

 

Illan aikana tanssin usean miehen kanssa. Pitkästä aikaa tango myös kookkaan herran kanssa, mikä oli mukavaa. Illan iloni oli kuitenkin edellisenä sunnuntaina ensi kertaa samaan aikaan tansseissa ollut herra. Hän haki jo heti tultuaan ekatunnin lopulla ja myöhemminkin useita kertoja. Hain itsekin häntä välillä. Loppuilta meillä menikin yhdessä tanssiessa. Olen joskus saanut hyvää opetusta kilpapuolen tanssilajeihin. Ne taidot ovat kyllä kadonneet, koska tavallisilla tanssilavoilla tanssiminen on ollut lavatanssia.

 

Tämä herra vei lähes kaikkea kilpapuolen askelilla. Kielitaitoni vähäisyys esti minua ilmaisemasta, että miehen kuuluu lavatansseissa viedä pariaan tämän ehdoilla/taidoilla. Luulenpa, ettei hän ole saanut oppia tai opetellut tavallisia lavatansseja. Hän olisi kyllä hyvä niissäkin. Kovasti hän yritti kertoa minulle tanssiaskelista siinä tanssin lomassa, mutta turha toivo oli ymmärtää. Kilpapuolen sanastokin alkaa olla minulta unohduksissa ja hänen englantinsa ei ollut tavanomaista. Mutta mikään ei estänyt minua tanssimasta hänen kanssaan. Välillä meni hyvin kuten tavallinen valssi, jota oli ilo tanssia hänen kanssaan. Useimmissa kappaleissa kuitenkin tunsin askelieni katoavan, mutta ihmeen kummasti hän sai tanssin etenemään huolimatta heikosta seurannasta. Ja sitten hän aina kiitti tanssimisesta vaikka kovasti pyytelin anteeksi pahimpia töppäyksiäni.

 

Nyt illan jälkeen olen miettinyt, teinkö huonon ratkaisun, kun aikanaan en jatkanut määrätietoisempaa tanssin opiskelua. Sitäköhän minä olen kaivannut kaikki menneet vuodet. Jos lavatango on minun mielitanssejani hitaan valssin kanssa, niin ne eivät olekaan täyttäneet aukkoa toiveissani. Kai perfektionismiluonteellani on osuus kaikkeen. Nyt minulla on kaksi vaihtoa ehtoa. Unohtaako mitä olen kokenut ja palata entiseen vai aloittaa opiskelu tanssin ja kielenkin osalta. Aika näyttää...