28.12.2013 Käenkoskella

 

Pitkä oli matka, pimeää, asfaltti nieli valoa, satoi koko menomatkan ja hieman palatessakin. Yksin en olisi näissä olosuhteissa lähtenyt tälle matkalle, jos en ehkä muutenkaan. Mukava oli istua pelkääjän paikalla mennen tullen kaksi tuntia. Tosin varma oli kuljettaja eikä pelkoa tarvinnut tuntea. Nyt vain oli tilaisuus nähdä ja kuulla Anneli Mattilan viimeisintä orkesteria Recados, jota en ole tavannut aiemmin. Kovasti orkesterin taitoja minulle on kehunut eräs heidän uskollinen faninsa, joten nyt oli tilaisuus luoda oma mielikuva esitetystä musiikista. Annelin taidot tiedän ennestään.

 

Recados oli jo aloittanut, kun saavuimme perille. Olikin aluksi puolen tunnin setit kummallakin orkesterilla. Myrskytuuli oli toinen orkesteri. Tuttu minulle vuosien takaa, jolloin pikkuravintolassa soittivat suoraan sydämeeni. Pitkän istumisen jälkeen ilta oli mukava aloittaa kahvion puolella.

 

Kuljettaja siirtyikin omiin tehtäviinsä, jotka tuovat hänelle suurta iloa ja minä kävelin naisten puolelle tanssisalia. Väkeä ei vielä ollut paljoakaan ja minulle kerrottiin, että ihan normaali määrä. Tansseja ei ole ollut joka viikko ja nyt oli kauden päättäjäiset. Kesälavahan tämä on. Joku kertoi, että tanssipaikan suhteen on suunnitelmia laajentaa toimintaa.

 

Väkeä saapui pitkin iltaa ja sitä olen ihmetellyt ennenkin, että miten tanssipaikalle saavutaan vielä lähelle puolta yötä. No, eihän se minulle kuulu. Ehkä on oltu jossain muissa tilaisuuksissa ja tultu katsomaan upeaa naissolistia tai jotain muuta. Paikassa on karaoke ja alkoholitarjoilu. Olen käynyt muistaakseni täällä kolme kertaa aiemmin kesäolosuhteissa. Seinäjoen tangomarkkinamatkailun reitille paikka on hyvä. Tanssitaitoista väkeä oli silloin paljon.

 

Tanssitaidosta mainiten, ei huonoja tanssijoita ollut nytkään. Joitakin oikein hyviäkin näytti olevan lattialla. Polkkaa en ole tanssinut sitten viime huhtikuun omista syistäni. Ehkä jossain vaiheessa taas rohkenen, sillä polkka on ollut aina yksi illan kohokohtiani. Nyt panin merkille, kun polkka soitettiin alkuillan aikana, että lattialla oli runsas tanssijajoukko ja herrat veivät todella oikeaoppisesti. Niin käännöksissä kuin askelluksiaan. Polkat olivat myös hyvässä rytmissä. Eräs nainen kertoikin, että täällä lännessä, Pohjanmaalla, on paljon kansantanssin harrastajia ja siksi laji sujuu kauniisti.

 

Illan musiikit olivat hyvät, jos oli suurelta osin melko nopeaa. Osa väestä tanssi keskipylvään ympärillä kädenalitansseina ja pienempi määrä kiersi reunoilla syliotteessa. Suunnilleen kaikkia tanssilajeja kuulin. Sambaakin kahteen kertaan ja oliko chachaatakin. Myös tavalliset valssit olivat ainakin kahdesti. Hitaat valssit katsottiin riittävän kertaalleen. Minun mielimusiikkiani ei kovasti tullut. Ihan alussa yhdet tangot ja lopummalla iltaa toiset. Unto Monosen Erottamattomat on ikimuistoinen minulle tanssihistoriani alkuajoilta. Myrskytuuli sen esitti. Eräs ulkonäkötuttu herra Mansesta haki minua sille. Hakukohteena olin hyvä kakkonen, kun hän ei saanut kiinni ensikohdettaan. Illan paras tanssi se oli. Oikeaa suomalaista tangoa. Olen joskus ennenkin tanssinut hänen kanssaan, mutta siitä on aikaa.

 

Iltani meni suurimmaksi osaksi katseluun ja kuulolla oloon. Naisia oli tanssipaikkojen tavalliseen tapaan paljon enemmän kuin miehiä. Istuin ja seisoin naisten takana, sillä suositut/tutut haettavat naiset ryhmittyivät eteen. Naistenhakua oli yksi tunti. Hain niitä herroja, jotka olivat tanssittaneet minua. Ei heitä monta ollut. Yhtä herraa hain, kun jalkatyönsä näytti mukavaltaa lattialla ja oli kropassa ryhtiäkin. Kun herra käänsi kasvonsa, niin tanssituttu hän olikin. Mukava oli tavata pitkästä aikaa.

 

Seurasin Annelin lavaesiintymistä. Hän osaa ottaa yleisönsä ja fanijoukko olikin aika iso lavan edessä. Mattilan sisarukset osaavat esiintymisen taidon ja katsekontaktit soittajiin ja varsinkin faneihin ovat katsojien ilo. Sekä Anneli että Anne osaavat myös pukeutua kauniisti ja tyylikkään nuorekkaasti. Annelilla oli nyt yllään todella kaunis mekko.

 

Ennen puolta yötä olin tanssimassa yhden ja ainoan oikean tuttuni kanssa. Hänellä on kilpapuolen opit päässään ja jaloissaan. En tainnut olla mallikas seuraaja. Siinä lähellä tanssin pyörteissä oli Anne Mattila sulhasensa kanssa. Kappaleiden välissä toivottelimme hyvää uutta vuotta. Eihän siitä kauan ollut, kun viimeksi olin Annen ja Mistralin keikalla. Mukava huomata, että olivat tulleet paikalle, jos kuulemma paikalla oli muutakin sukua.

 

Loppuun asti olimme. Autonkuljettajan omat jutut tulivat myös hoidetuiksi. Ikävä, ettei hän ehdi tanssipuolelle tai ei kaikki ole saanut tanssikärpäsen puremaa;) Kiitokset hänelle kyydistä ja matkaseurasta. Kuvia illasta ja tunnelmia löytyy http://tapsu2013-2.blogspot.fi/