12.12.2013 Peurungassa

 

Peurunkaan on saatu torstain tanssi-illoiksi nimekkäitä ja erilaisia orkestereita. Tänä iltana oli nuorten orkesterina pitämäni Neljänsuora solistinaan ilosilmäinen Antti Ketonen.

 

Piti ihan katsella menneitä kertomuksia tanssi-illoista, joissa olen ollut läsnä. Yllättäen en löytänytkään vuosien takaista kirjoitusta Pistohiekan lavan illasta, jolloin ihastuin heidän esiintymiseensä. Musiikki miellytti silloin minua. Eikä vikaa ole nytkään heidän soitoissaan tai Ketosen lauluissa. En vain kuulu heidän kohderyhmäänsä. He ovat vuosien mittaan kehittäneet musiikillisen tyylinsä nuorta ikäryhmää varten, jotka eivät juuri tanssi. Fanijoukot ovat sitten Pistohiekan esiintymisen jälkeen vain kasvaneet ja samaa on tehnyt musiikin volyymitaso.

 

Olen ollut heidän illoissaan aiemmin siis viisi kertaa ja yleensä esiintymässä on ollut toinenkin orkesteri. Vuoden 2012 juhannusaaton tansseissa Virroilla oli kaksi muutakin eli järjestäjä tarjosi orkesterien kautta laajaa musiikkityyliä. Metsälinnan kesälavalla 2009 he soittivat ihan yksin.

 

Olin odottanut biletysmusiikkia heti alusta lähtien, mutta orkesteri yllättikin tänä iltana. En muista millä tanssilajilla ilta aloitettiin, mutta niin vain esitettiin humpat, ehkä toisetkin, tavalliset valssit ja hitaat valssit, chachaat, rumbaa, slovareita ja tangotkin vai tuliko ne taukolevyltä. Muistan solistin esittävän ainakin aiemmin tangon Taivas salamoi. Onhan heillä tosi kauniita kappaleita ja varsinkin jos kuuntelee youtubesta. Sinne viedyt musiikit ovat miellyttäviä korvalle, mitä samaa en voi sanoa lavalta tulevasta. Äänentoisto on liikaa korvilleni, että voisin nauttia musiikista. Basso ja rummut saavat aikaan jyskytyksen, joka mielestäni pilaa hyvän esityksen. Minun mielestäni solisti on lavalla kunkku, jonka äänen yli musiikin voimakkuus ei saa nousta. Fanien mielestä taas kaikki on toisin. Mitä kovempi ääni sitä parempi. Voi kuuloelintä!

 

Väkeä oli kyllä kovasti ja erilaistakin väkeä kuin menneinä iltoina. Kyllä tanssiväki/fanit liikkuvat laajaltikin mieleisen esiintyjän takia. Ymmärrän kyllä, miten illan solisti vetää nuoria naisia. Hänen silmänsä ja eleensä ovat hyvin ”kutsuvia” ja koko esiintyminen iloista. Hän antaa laulaessaan itsensä faneilleen. Kuusi kappaleparia tanssin illan aikana. Jotkut tutut hakivat. Istuin pöydässä ja seurasin illan kulkua. Olin odotellut kuulevani heidän helmikuulla julkaisemansa sinkun Julia, joka on erilainen eräiden toisten aiemmin julkaisemiin samannimisiin kappaleisiin. Kappale on huhtikuulla julkaistulla albumilla Riisiä hiuksissa.

 

Lähdin pois orkesterin ennen puolta yötä alkaneen tauon aikana ja ulko-ovella oli joku orkesterin soittajista. Kysäisin esittivätkö Julian. Se oli esitetty illan alkupuolella. Olinkin hieman arvellut niin, kun palasin saliin. Kappale oli menossa, mutta kaikenlainen meteli ylitti laulun ja istuin kauempana. No, kuuntelin sitä äsken youtubesta. Ihan miellyttävällä tasolla äänen voimakkkuus oli soittimissa.

Tasapuolisuuden nimissä on hyvä, että on erilaisia orkestereita Suomessa...