27.02.2014 Peurungassa

 

Minun ei pitänyt tänä iltana mennä minnekään. Mutta kun sain tietää, että Resiina-orkesterissa soittaa rumpuja edelleen jo vuonna 2006 ensi kerran tapaamani rumpali Samuli Mäkelä, mikäpä minua olisi estänyt lähtemästä. Varsinkinkin kun Resiina-orkesteri nimenä jää tauolle orkesterin solistin Juha Metsäperän mennessä Taikakuun solistiksi. Mukaan lähtee lisäksi Resiinan basisti Marko Pekkarinen. Taikakuun solisti Janne Raappana pitää taukoa tässä vaiheessa ilmoittamattoman ajan. Uusia tuulia puhaltaa musiikkimaailmassa ja eteenpäin vain on mentävä. Heidän kohdallaan muutokset tulevat vasta kesällä. 

 

Niinpä Resiina-orkesterin ilta nyt ajatuksena tuntui minusta jäähyväiskeikalta. Nyt asiaa mietittyäni ehdinkin vielä varmaan ennen kesää päästä heitä kuulemaan. Tietysti samalla Juhaa – onhan hän yksi suosituimpia solisteja nuorten keskuudessa eikä ”vanhan” korvaankaan pahalta tuntunut;) Tosi kauniita kappaleita hän esitti ja monet olivat hänen levyiltään.

 

Olinkin paikalla ihan ajoissa. Lapsiperheitä ja lomalaisia kulki hotellin käytävillä kylpytakeissaan. Nyt oli menossa koulujen lomaviikko täälläkin. Ravintolan puolella oli vielä hiljaista. Soittajat laittoivat laitteita kuntoon ja äänentoistoakin viriteltiin. Siitä he sitten lähtivät pukeutumaan iltaa varten. Levymusiikkia oli vielä jonkin aikaa. Kiinnitin huomioni siihen, että yhtä tanssilajia tuli vain yksi eli kappaleet eivät olleet parisysteemillä. Ihan hyvältä kuulosti. Taisi yksi tangokin kuulua. Kun paikalla oli vielä vähän ihmisiä, pistäydyin vieressä olevassa karaokebaarissa kahvilla. Siellä kahvi jauhetaan pavuista ja on tosi hyvää. Erään kuntoutujanaisen kanssa juttelimme ja siirryimme sitten odottelemaan orkesteria salin puolelle.

 

Väkeä oli jo saapunutkin, mutta ei mitään ruuhkaa. Vartin yli yhdeksän orkesteri aloitti. Ei millään valssilla, oli kuulemma tullut levyjen aikana. Muistan kyllä aina takavuosilta ensimäisen keskusteluni rumpalin kanssa. Taisi olla vuosi 2008 Ristinaan Metsälinnassa. Hän tuli silloisen nätin "tötterötukkansa" kanssa juttelemaan tauolla. Nuorilla oli muotinsa silloinkin eikä taida edes paljon poiketa, mitä näkee nykyisinkin:) Nuori oli kun mikä. Arvelin, että antaa ”palautetta” aiemmasta saman kesän Särkän illasta. En ollut silloin erikoisen ihastunut heidän soittoonsa/tanssilajeihin enkä paikallaolleen toisenkaan orkesterin soittoihin. Mutta onneksi ei siitä ollut kyse. Hän vain kysyi, että missä asun, kun liikun laajalla alueella. Se oli vielä aikaa, kun kesällä sain olla monilla muillakin lavoilla kuin omilla nurkilla. Siinä jutellessa minä sanoin, mitä ajattelen tanssiin liittyvistä asioista, kuten myös kirjoitankin. Toivon aina tanssipaikalla monipuolista tanssimusiikkia, jota esimerkiksi taukomusiikka voi täydentää. Siihenpä tämä nuori herra totesi silloin Metsälinnassa lakoonisesti – me kyllä soitamme sitä humppaa, mutta kun solisti astuu lavalle, silloin mennään hänen ehdoillaan. Ihan hyvin sanottu ja hyväksyin sen silloin ja ymmärrän vieläkin. Se humppa kattoi ihan tavallisia, eri tanssilajeja jopa jollain myöhemmällä kerralla polkka/jenkka kappaleita. Humppa-sana tanssimisesta oli minulle tuttu kotiympäristöstä – äiti, siis minä, kuulemma lähti aina humpalle;) Sympatiani tätä nuorta soittajaa kohtaan on säilynyt ja sitä paitsi hän hoitaa välispiikkaukset ja laulaakin oikein hyvin. Ja on hän joskus ennen antanut minun istua rumpujen ääreen ja kokeilla miltä ne kapulat oikein käsissä tuntuvat. Muu porukka Juhaa myöten otti sitten käsiinsä muita lavalla olevia soittimia. Tämä tapahtui ennen varsinaista tanssien aloitusta. Silloin tajusin, että vaikka kuvittelen itselläni olevan hyvän rytmitajun, niin sillä ei ole mitään tekemistä rumpujen soiton kanssa. Mutta se kokemus:)

 

Juha aloitti kello 22 ja kyllä hänellä oli kauniita kappaleita. En ole tainnut olla oikein kuulolla aikoihin. Alkuvuosien kappaleet ovat minulle tutumpia. Mutta näistä uusista en ollut luvussa. Kauniita melodisia kappaleita oli toinen toisensa perään. Rumbana tanssittavia oli useampi ja lähituntuma fiilistelyyn sopi useampi kappale ja Juha jopa kehoitti läheisyyteen tanssiessa. Sopihan joukkoon nopeitakin kappaleita, rokkia, reippaita foksi/fuskukappaleita ja ihan hyviä jivekappaleita. Nyt olen kotona tutustunut Youtubessa oleviin Juhan kappaleisiin ja yritin tunnistaa ja muistaa, mitä hän esitti. Joka tapauksessa pidin niistä kaikista – saakohan hän ottaa niitä mukaansa uuden orkesterin ohjelmistoon... Kappaleilla on hyvin osuvia nimiä, onkohan elämästä tulleita... Kuten Olen lähelläsi, Hengitä ihollani, Suutele mua ja Et enää mua saa sekä Vielä toivon. Nämä mielestäni tunnistin. Pienen hetken-kappale oli tuttu ja Äiti. Hyvä sydän ja Morsian myös uskon kuulleeni. Mutta jos tykkäsinkin Juhan kappalevalinnoista, niin itse hän koko olemuksellaan antautui lauluihinsa. Hän hymyili, eli koko kropallaan mukana ja huomioi tanssijat sekä muun väen. Hän on saanut aikaan monta hittikappaletta hyvällä äänellään, valovoimaisuudellaan ja hyvin tehdyillä kappaleilla.

 

Poikkeuksellisesti osallistuin tänä iltana hieman myös tanssimiseen. Muutama herra pyöritti minua illan nopeissa, chachaassa, jivessä ja fuskussa sekä kauniissa rumbassa Satu rakkauden. Se taisi olla taukomusiikissa vai miten se menikään... Tavalliselle valssille haki tuntematon herra, joka taisi nauttia talon juomia. Se ei haitannut tanssia, mutta se haittasi, jos valssilla ei edetä vaan pyörähdys jää puolitiehen ja ollaan menossa päin takaatulevia.

Hyvää teki hetkittäinen tanssiminen istumisen välissä. Minulla oli taas oikein hyvä paikka näköyhteydellä lavalle ja sain keskittyä kuulemaan ja katsomaan esiintyjiä. Oliko tämä viimeinen ilta minulle Juhan ja Resiinan kanssa. Aika sen näyttää. Mutta kauniina muistona he säilyvät.