22.02.2014 Kartano Kievarilla

 

Tämä ilta oli yksi erityisimpiä iltoja tanssihistoriani aikana ja tulee säilymäänkin sellaisena. Illan esiintyjinä olivat tangokuningas Kari Piironen, jota olen ihaillut hyvin kauan ja orkesterinsa Caminito. Illan toinen esiintyjä, kansan valitsema tangokuningas 2013, Leif Lindeman tuli elämääni pyhäinpäivänä 02.11.2013. Hän lauloi kerralla sieluuni ja sydämeeni sekä valloitti ilollaan, hymyllään ja sympaattisuudellaan minut täysin. Hän ei vain tullut ja mennyt, vaan jäi pysyvästi minuun hyvän olon ja onnellisuuden tunteena. Leifin orkesteri Rosette on ollut minulle tuttu jo pitempään. Siinä on erinomaisen hyvä tanssiorkesteri ja hyvä kun Rosetten ja Leifin tiet ovat yhtyneet. Yhteensattumaa oli silloinkin ensi kerralla, kun Kari Piirosen tanssi-ilta oli heti perään 3.11.2013.

 

Tälle illalle oli odotettavissa paljon tanssiväkeä ja osa oli vain katsomassa ja kuulemassa esiintyjiä. Niin siinä kävikin. Yli 600 lippua myytiin. Tanssimisen kannalta ilta ei ollut parhaita, sillä tungoksessa tanssiminen ei ole mukavaa ja useampi tanssilaji parhaimmillaan edellyttäisi tilaa. Mutta itselleni nyt oli tärkeämpää olla läsnä.

 

Illan aloitti jo heti kahdeksalta Caminito-orkesteri ja oikein tanssittavaa musiikkia esitettiin niin kuin ennenkin. Varttia vaille yhdeksän jatkoi Rosette-orkesteri tutulla ja varmalla otteella kunnon tanssimusikkiin. Vaihdokset olivat 45 minuutin välein ja kolmannella osuudella Kari Piironen nousi lavalle. Aina yhtä karismaattisena ja syvä-äänisenä laulajana. Toista hänen tyylistä tanssilavaesiintyjää en tiedä. Laulaa hän minkä kappaleen tahansa, se on selkeää tanssittavaa. Hänellä on runsaasti eri tanssilajeihin sopivia kappaleita eikä vähimpänä tangot. Kun useat hänen esittämänsä kappaleet ovat minulle tuttuja, niin jälkeenpäin miettien en ole varma, mitä hän esittikään tällä kertaa. Mutta se mielikuva on, etten kuullut suosikkikappaleitani Öiset kitarat ja Punaiset lehdet. Aamun koi ainakin oli ohjelmistossa ja monen monta muuta tuttua kappaletta.

 

Illan neljännellä jaksolla sitten Rosette-orkesteri ja Leif Lindeman aloittivat osuutensa ja olihan kummallakin solistilla kaksi osuutta illan aikana. Leif esitti osin kappaleita, joita en ole kuullut hänen esittävän. Mutta olenkin ollut vasta kahdella hänen tanssikeikallaan aiemmin ja hänen levynjulkistamiskonsertissaan. Hyviä, kauniita kappaleita oli kuten Lämmin, hellä, pehmoinen ja tangot. Useita kappaleita hän lauloi Leif Lindeman laulaa rakkaudesta-albumiltaan. Olen kuunnellut ko. levyä monta kertaa viimeisen kolmen viikon aikana ja aluksi siinä erottui joku yli muiden ja onkin, jos pitäisi valita vain yksi. Mutta kun voin kuunnella kaikkia ja kun Leif vielä livenä laulaakaan, niin hyvä niin. Jokainen kappale kuunneltuna tuntuu hyvälle. Illan aikana esitettiin ainakin albumin nimikappale Laulaa rakkaudesta ja Kipinä, jotka jo alkurytmeillään vievät mukaansa. Tango Ruoriton pursi on yksi kauneimpia tangoja ja kun se on tehty juuri Leifille, siinä on kaikki – mies ja tango. Kaksi kappaletta Hymyillen ja Silmiin kuvaavat suoraan laulajaa itseään. Kun lavalla laulaa aurinkoinen, hymyilevä esiintyjä, joka katsoo tummilla silmillään suoraan katsojan silmiin, niin voiko muuta kuin vastata hymyyn. Niin teki se väkijoukko, mikä seisoi lavan edessä. Se oli onnellisen ja iloisen näköinen joukko. Malttoivat vielä seistä pitkään lavan edessä, vaikka tanssijat olivat heidän takanaan.

 

Kyllä minäkin katsoin paljon Leifin esiintymistä enkä siihen kyllästy. Kun Rosette-orkesteri eli mukana koko ajan, niin hienosti meni heidän yhteistyönsä. Niin, pakko kai on tunnustaa. Halusin saada kuvan Leifistä ja itsestäni Silmiin-kappaleen innoittamana. Katsoimme sitten toistemme silmiin. Silmät on sielun peili eikä ne valehtele, niin kuin Leif laulaa. Eräs Leifin fani otti kuvan, joka onnistui tosi hyvin ja josta näkyy elämän ilo.

 

Illan omat tanssit olivat satunnaisia. Heräsin tanssimiseen, kun alkoi kuulua tangot tai hitaat valssit. Niitä sainkin tanssia useamman kerran ja muutaman kauniin hitaan kappaleen. Lattaripuoli jäi vähemmälle, jos nyt rumbaa tanssin kerran, samoin chachaata. Mukavat olivat tanssikappaleet kummankin orkesterin soittomiehen kanssa. Soittaja saakin hyvän näkökulman tanssijan kannalta ja ehkä se vaikuttaa soittoonkin, kun osaa itse tanssia. Kiitos heille! Olinkin pukeutunut pitkään, leveään hameeseen, josta itse pidän. Taitaa useampaa herraa pelottaa ko. vaate ja ehkä vaatteen kantajakin. Sain vaatteistani ja olemuksestani seuraavana iltana palautetta. Ei pitäisi poiketa vaatteillaan eikä muutenkaan yleisilmeestä. Melko hyvin tanssiva tuttu herra kuitenkin arvosti vaatteista huolimatta tanssitaitoani ja ryhtiäni – että pitänee minun vain hymyillä kuin Leifin Hymyillen-kappaleessa sanotaan – Hymyillen mä vastaan otan joka tappion....

 

Kiitos illasta Kari ja Leif, Caminito ja Rosette. Minulle olitte täydellisen hyviä:) Ja kyllä teistä pidettiin, koska kumpikin solisti kutsuttiin toistamiseen encoreille.