23.02.2014 Kivistön työväentalolla

 

Nämä sunnuntaiehtoon tanssit ovat suosittuja ja miksikäs ei. Useimmiten on hyvin tunnettuja esiintyjiä ja hyvin soittavia orkestereita. Hyvänä lisänä ja monelle varmaan tärkein asia on tavata tanssituttujaan. Varttuneella iällä se voi olla tarpeellinen kontakti kodin ulkouolelle muuallekin kuin kaupan kassajonoon. On mukava katsoa, kun jo ennen alkuvalssin aloitusta jotkut varttuneet herrat ennättävät hakemaan sitä tuttua daamia, sitä ainoaa ja oikeaa. No, tanssiväki kyllä koostuu eri ikäisistä. Mutta kovin nuoria tässä paikassa ei käy.

 

Illan orkesterina oli Noiser, jonka muistan jotenkin liittyvän tangolaulukilpailuihin ja Risto Nevalaan – kauan sitten. Noiserkaan ei varmaan ollut enää alkuperäisessä kokoonpanossaan. Tangokuningas Jaska Mäkynen, vuodelta 1991 on hyvä-ääninen laulaja, minkä eräskin tanssittajani totesi kahteen kertaan illan aikana – näissä vanhemmissa kuninkaissa on sitä oikeaa tangokuningasta. Niinpä niin, joissakin on. Tangomarkkinoilla esiintyy hyviä laulajia oikeiden tangojenkin kera eivätkä tule valituiksi kuninkaaksi. Seinäjoen Tangomarkkinat on oma juttunsa, jossa viimeisten vuosien valinnoissa on monia muitakin perusteita, etupäässä järjestäjien tarpeiden mukaan ja levy-yhtiöidenkin. Mutta on niiltä markkinoilta ilman kruunua noussut menestykseen muutamia laulajia ja taas valitut kuninkaalliset ovat painuneet unholaan tai ei ainakaan kovin ole keikkoja.

 

Jaska Mäkynen on säilyttänyt kuninkuutensa hyvin. Hänet tunnetaan ja myös ihaillaankin. Minä muistan hyvin hänen Nelostie-orkesterinsa, jossa oli taitavat soittajat, varsinkin laulava basisti, jolla päätyö oli Mansessa kaupunginorkesterissa ja on edelleenkin. Hyvää tanssimusiikkia esitettiin tämän illan aikana ja tanssilajit olivat edustettuina.

 

Väkeä ei ollut tungokseen asti, joten tanssiminen oli pääasiasssa sopuisaa. Tosin etenevilla lajeilla kuten valsseilla ja hyvällä foksilla ja tangoillakin olisi saanut olla enemmän tilaa. Voihan sitä tanssia sipsuttamallakin, jos ahdasta, mutta ennemmin kuuntelen silloin musiikkia.

 

Mukavia tanssihetkiä oli lattialla ja sain tietää eräältä tutulta muualla asuvalta herralta, että pukeudun eri lailla kuin valtaväki paikassa. Pitäisi olla arkisemmannäköinen sekä vaatteet että olemus. En älynnyt sanoa, etten koskaan ole ymmärtänyt, miksi ihmisen pitäisi näyttää siltä, että ”anteeksi kun olen olemassa”. Oman itsensä arvostaminen, liiallinenko vai ihan vain yleensä rajoittaa herrojen tanssiinhakuja. Siihen minulla olisi ollut hyvät kommentit, mutta jätin ne väliin. Joka tapauksessa hänen kanssaan sujui muutama kappale ihan hyvin. Muutoinkin sain tanssia kohtuullisesti ja kello kahdeksalta naistenvuoron alkaessa lähdin kotiin. Edellisen illan tunnelman vallassa en löytänyt täältä samaa iloa ja onnellisutta eikä se olisi mahdollistakaan. On vain yksi ihminen, joka on saanut jäävuoreni sulamaan ja sieluni kasvamaan uudeksi.