07.02.2015 Haapamäen Suojalla

 

Tämä oli ensimmäinen käynti tänä vuonna Haapamäen Suojalla – ehkä innostun vielä jatkossakin! Nyt teki mieli lähteä ihmisten ilmoille. Tanssipaikoilla olen ollut kaksi kertaa tämän vuoden puolella. Se on aika vähän aiempaan verrattuna.

 

Suojalle on helppo ajaa kunhan vaan laskeudun kotoa parisataa metriä isolle tielle ja sitten vaan suoraan länteen. Hyvä tie ajaa eikä ruuhkia paitsi että lähes joka kerta sinnepäin mennessä on omalla vauhdillaan ajavia ja yksikin riittää, joka saa jonot peräänsä. No, vauhtihan on jokaisen oma, joten kärsivällisyyttä perässä ajaessa ja pitää ajatella jotain mukavaa....

 

Perillä oli sitten Markus Sextet, jonka tansseissa olen käynyt ensi kerran niin kauan sitten etten muista. Ehkä jostain löytyisi tietoja.... Solisti Markuksenkin olen nähnyt alusta asti, kun hän tuli joukkoon. Jo ennen pääsiäistä 2006, josta on muistoja.

 

Illan toinen orkesteri oli Ilta-aurinko, jolla on jo monen vuoden esiintymiskokemusta vaikka soittajat ovat tosi nuoria. Nyt taitava haitaristi on armeijassa, musiikkipuolella sielläkin ja ensi kesänä taitaa kaksi muuta päästä valtion leipiin. Mutta saahan sieltä lomaa. Solistia oli pikakutsulla tuuraamassa orkesterissa joskus aiemminkin soittanut nuori herra. Kiitettävän hyvin hän lauloi mm. Mun aika mennä on – niin Sauli Lehtosen ääneltä tuntui.

 

Markus Sextetin Rikun Partisaanivalssi oli pitkästä aikaa hieno kuulla. Perään esittivät Moon River-valssin. Muutoinkin illan aikana kumpikin orkesteri esitti yhteensä monta hidasta valssia, 5-6 kappaleparia. Harvoin sellaisesta saa nauttia samana iltana. Oli tangojakin, jos oli hitaita ja nopeita. Tunnelmallisia slovareita, reipasta humppaa, jiveä ja foksia, chachaata ja buggia. Kyllä kelpasi monipuolisia tanssilajeja toivovan olla paikalla. Tietysti jenkat ja polkat esitettiin. Masurkasta en nyt muista. Olin kahteen kertaan yläkerran kahviossa. Kunto oli vielä sitä luokkaa, että juotava ja syötävä oli riittävästi.

 

Illan tanssimiseni oli kuntooni nähden sopivaa ja muutamien tuttujen ansiosta liikuntaa tuli. Kun viime kesänä erään pohjoisen tanssijan kanssa kesälavalla tanssimme chachaana kaikkea mihin askeleet sopivat, niin alkuillasta ehdotin eräälle tutulle, että voisiko hän kokeilla kanssani. Niinpä letkeällä humpalla hän tuli hakemaan ja niin salin reunoja pitkin etenimme chachaan askelin. Hauskaa oli. Ei tarvitse tanssin olla vakavaa.

 

Viimeisten viikkojen aikana on tullut harvemmin käytyä tansseissa ja nyt oli kolmas kerta tämän vuoden puolella. Ehkä elämäni vilkastuu tästä – saa nähdä.