08.02.2015 Kivistön työväentalolla

 

Kolme kuukautta mennyt, kun olin paikassa edellisen kerran. Aiemmin kyllä olen ollut paljonkin, mutta jokin kyllästyminen tapahtui eikä se aiheutunut esiintyjistä.

 

Nyt olin paikalla, kun tiesin, että Terhi Matikaisella ja Onnentähti-orkesterillä on viimeinen yhteinen ilta – ainakin toistaiseksi. Kuuden vuoden ajan heillä on ollut yhteistyötä. Kummallakin on oma tiensä jatkossa.

 

Terhille on tulossa uusi orkesteri ja Onnentähti jatkaa omillaan. Heillä onkin aivan upea rumpalilaulaja Miska Venäläinen ja osaa muutkin soittajat laulaa. Erityisesti soittopuolella kitaristi Johannes Lintunen on taituri – oli jo aikanaan Teuvo Oinaan orkesterissa ollessaan. Nytkin hän tuuraajana olleen Helminauha-orkesterin basisti Miika Viinikaisen kanssa saivat aikaan hyviä sooloja.

 

Terhi Matikainen on melkein tangokuningatar ja olisikin, jos Seinäjoella ei olisi ollut valintana 2009-2012 vain yksi kuninkaallinen. Terhi oli toinen 2012 ja kuninkaan tittelin sai Pekka Mikkola. Terhillä on kaunis ääni ja lavaesiintyminen on sulavaa.

 

Aluksi ei ollut ihan täyttä lattialla, mutta täyttyi, kun Terhi aloitti. Hänellä on ohjelmistossaan kauniita, herkkiä kappaleita. On tangoja ja nopeitakin kappaleita. Orkesteri esitti laajasti erilaista tanssimusiikkia ja heidän taukolevynsä eivät olleetkaan ihan usein kuultuja. Minulle ennen kuulemattomia oli monta. Eräskin sambakappale soi pitkään ennen kuin tajusin mitä se on. Oli varmaan jokin ulkolainen instrumentaalikappale. Hieno se oli.

 

Tässä paikassa on vuorotuntihaku – ollut niin kauan kuin muistan ja se toimii. Monet herrat hakevat rivakasti. Osa miettii pitkään, vaikka naisia on runsaasti haettavina. Naistenvuorolla ei viivytellä. Herrat on yleensä haettu kappaleen alkuun mennessä. Ainahan harkitsevia naisiakin on ja jotkut jäävät istumaankin. Kaikki tanssilajit eivät välttämättä ole kaikille mieleisiä ja välillä tarvitsee levätäkin.

 

Omat tanssini olivat vointiini nähden kohtuulliset. Kahden viikon kulkutaudin jälkeen otin rauhassa illan menot. Tulihan joku nopeakin tanssittua, jiveä ja humppaa. Foksia ja muita hitaita sopi paremmin olotilaani. Kolmet tangoparit olivat illan mieleisimmät tanssit. Kaksi ensimmäistä tanssittajaa olivat varttuneita herroja. Toinen taisi harrastaa tanssia ihan kilpailumielessäkin. Kolmas herra oli todella nuori. Tiesin hänet jo ennen syntymäänsä. Vasta viime kesänä lavalla juteltiin asiasta. Olin ollut samoissa lavatangokilpailuissa hänen äitinsä ja isänsä kanssa. Hän taisi syntyä kuukauden päästä kilpailuista. Muistan kun kilpailun vetäjä ilmoitti heidät kilpailuun sanoin: tämä on kyllä paritanssikilpailu, mutta heille on annettu lupa tanssia kolmestaan! Isänsä oli nytkin tanssimassa – hyvin persoonallinen tanssija. Pojasta on kehittynyt sitten viime kesän aivan mallikas viejä. Hyvä raaminen, kohtelias, käsiotteet juuri niin kuin pitää ja ne tangomme olivat illan parhaat tanssini. Ehkä kuntoni ja tanssi-intoni vielä palaa entiselleen.