27.03.2015 Nightclub Tähti Tampere

 

Ravintolakäynnit sitten nuoruusvuosien ovat olleet minulle harvinaisia hetkiä. Miten sitä ennen en edes huomannut hämäryyttä, ahtautta ja enemmän tai vähemmän humaltuneita asiakkaita. Nyt kuitenkin olin ensi kerran tässä paikassa ja nimenomaan esiintyjän ja orkesterin takia.

 

Matka kaupungin keskustaan tapahtui tyttären perheen luota melko läheltä Tamperetta. Vietettiin samalla tyttären syntymäpäiviä. Minulle on ennenkin kaupunkiajot olleet vaikeita ja siksi vältän niitä. Nyt sitten keksimme, että teemme tyttären kanssa harjoitusajon ravintolan lähellä olevan parkkitalon luokse! Niinpä illan matka sitten onnistui hyvin, joskin kaistojen valinnassa sydän sykki tiheämmin.

 

Ravintola sijaitsee ylimmässä kerroksessa hienolla näköalapaikalla, josta näkee yli kaupungin. Harmi, että oli sumuinen sää. Mutta ravintolassa sisällä oli lämmintä. Tapasin ennen tanssien aloitusta Leifin, haitarimestari Pekan ja toisia soittajia ja muutaman Leifin fanin. Mukavasti ilta alkoi, sillä levyt olivat jo soimassa ennen orkesteri Avecin aloitusta.

 

Värivalot ovat pysyvä ilmiö ravintoloiden esiintymislavoilla ja alkaa olla jo ihan tavallisilla tanssipaikollakin. Diskotunnelmaako halutaan luoda vaikkei lavalla ole mikään rokkiorkesteri eikä yökerhosta ole kyse. Ei minusta musiikki kuulu yhtään paremmin vaikka valot välkkyvät eikä esiintyjät ole paremman näköisiä. Oikeastaan heitä ei aina kunnolla edes näe. No, nyt näin hyvin, sillä olin aika lähellä esiintymislavaa. Jos sitten kuvia ottaa, niin ei niistä valiokappaleita tule, vaikka mielellään muistoksi olisi kiva saada selkeä kuva ilman eri värivalojen sävyjä.

 

Orkesteri esitti kauniita kappaleita. Kaikki soittajat laulavat ehkä useimmin maestro-basisti ja rumpali. Sitten olikin Leifin vuoro ja aloitus tangolla Saapuuko hän. Yksi minulle mieleisimmistä tangoista oman ”historiani” takia ja Leif laulaa sen kauniisti tietäen toiveeni kappaleen suhteen. Seuraavana hän lauloi tangon Unikuva, samannimisen albumin nimikkokappale. Unikuvan myynti on jo jonkin aikaa lähennellyt kultalevyn myyntirajaa.

 

Seuraavina kappaleina olivat Surulliset silmät, Liljan kukka ja Ruoriton pursi, joka on tehty varta vasten Leifille sekä Saanhan viimeisen tanssin. Sitten ilta jatkui mm. kappaleilla Tulipunaruusut, Puut punertuu, Virta vie virta tuo, Lämmin hellä pehmoinen, Silmiin, Sinikalle ja Kesäinen muisto.

 

Kun kuuntelin Leifin lauluja, unohdin kaiken muun ympäriltäni. Hänen äänensä ja esiintymistyylinsä on jotain erityistä, omaa luokkaansa. En tiedä ketään toista, joka vaikuttaisi minuun samalla tavalla. Hänen lavakarismansa hymyineen ja kaikki ihmiset huomioiva katseensa valloittaa minut ja varmaan kaikki lähellä olevat kuulijat/katselijat. Ravintolaväkeä oli paikalla runsaasti. Osa oli tanssimassa, osa kuunteli tai seurusteli.  Tunnelma oli korkealla, jos jo paikkakin on korkealla!

 

Ilta sujui nopeasti, usein minusta tuntuu, että liiankin nopeasti. Kun sitten muistan, että tulee uusiakin Leifin iltoja. Toivottavasti. Tätä elämää kun ei tiedä etukäteen, niin hyvä on elää joka hetki niin täysillä kun voi.

 

Kotimatkakin sujui hyvin, vaikka satoi vettä, oli pimeää ja tiessä oli runsaasti veden täyttämiä uria. Koetin välttää niissä ajoa mitä ei aina voinut.