10.5.2015 Kartano Kievarissa

Oli ilo olla läsnä Kartano Kievarin äitienpäivätansseissa monien muiden äitien kanssa ja olihan paikalla hyvä joukko muutakin väkeä. Äiti on varmaan jokaisessa naisessa jollain lailla, olipa omia lapsia tai ei. Ilon tuojana oli Leif Lindeman,haitaristi Pekka Juntunen ja Avec-orkesteri. Minulle tulee juhlallinen olo aina kun Leif astuu lavalle. Tyylikäs, aurinkoisesti hymyilevä mies, joka ensi kerrasta valloitti sydämeni.

Orkesterilla oli oma osuus ennen Leifin aloitusta. Leifillä oli seuraavat osuudet ja haitaristi Pekka tuli myös säestämään. Laulut ja musiikit olivat sitä mitä toivoin kuulevani. Leif lauloi 29.5.2015 julkaistavalta uudelta Toivon - albumilta nimikkokappaleen Toivon ja lisäksi toisen levyllä olevan kappaleen Puut punertuu, jonka olen kuullut aiemmin.

 

Tangon Saapuuko hän kuvaamisessa epäonnistuin. Värivalot loivat huonon taustan ja fanejakin oli niin lähelle, etten halunnut heitä kuvaan. Tuo tango on erityinen minulle – muisto vuosien takaa. Paljonhan tuttuja kappaleita Leif esitti ja aina ne vain tuntuvat hyviltä. Silmiin, Unikuva, Kesäinen muisto, Ruoriton pursi, Liljan kukka ja Lämmin hellä pehmoinen ovat minulle hyvin mieleisiä.

 

Väkeä ei ollut nyt niin paljon kuin kuukauden takaisissa Sydänviikon avajaistansseissa, jolloin oli aika tungos. Tanssiminen ei silloin ollut mukavaa, kun jaloille ei paljon löytynyt sijaa etenemiseen. Nyt sen sijaan tanssiminenkin sujui paremmin. Tanssit olivat iltapäivällä ja monet äidit ym olivat kotona juhlia pitämässä. Sopivasti kuitenkin oli nyt väkeä.

 

Leifin kahden osuuden jälkeen jäi orkesterille vielä soittoaikaa. Väki kyllä taisi hiljalleen poistua Leifin päätettyä laulunsa. Olihan siinä lopussa Leifillä totuttuun tapaansa aikaa faneille jakaa kortteja, myydä levyjä, olla fanikuvissa ja jutella ihmisten kanssa. Kun sivusta usein katson näitä lopputapahtumia, niin voin vain todeta, että Leif valloittaa iloisuudellaan ja hymyllään ihmiset ympärillään.