03.05.2012 Peurungassa 

Tätä orkesteria ja solistia en halua jättää väliin, jos he joskus etelästä lähtevät keskeisempään Suomeen. Kylpylähotelli Peurunkaan ei ole pitkä matka, joten sinne ajelin.

Paikalla ei ollut aluksi paljon väkeä ja sekin oli kovin outoa. Carmen Sylvalla Volga-orkesteri aloitti varttia vaille yhdeksän. Jotain taikaa heidän soitoissaan on, mikä saa minut hyvälle tuulelle. Siitäkin tämä orkesteri on hyvä, että sen solisti Pekka Nebelung on koko illan mukana ja laulaa ja soittaa trumpetillaan.

Lavalla oli “uutta verta”, tilapäissoittajat rummuissa ja kitarassa. Kitaristi olikin välitön esiintyjä. Hymyssä suin häntä katselin. Illan tango-osuudet saavat minut tyytyväiseksi.  Hurmio on yksi parhaista tangoista ja sen parina basisti esitti Seinäjoen tangokilpailujen kappaleen Pyhä toimitus. Kappale sopii hyvin hänen äänelleen - harrashan kappale on huolimatta merkityksestään.

Pekan äänelle sopivat kaikki kappaleet, mutta erityisesti ne oikeat tangot kuten Ruusunoksa ja kyyhkynen, Hiljainen kylätie ja Granada saa kylmät väreet iholle. Trumpetti sopii niin hyvin tangokappaleisiinkin. Särkyneen toiveen katu on myös niitä kappaleita, jotka elävät ikuisesti. Se kappale on ollut suosikkejani ikuisuuden. Jo lapsena kuulin Lill-Jörgen Petersenin soittavan sen niin, etten sitä unohda.

Orkesterilla oli hauskat jenkat, joita en ole kuullut aiemmin. Esitetyt tangot kuultuna olivat hyvät ja kun sain myös tanssia niitä, niin ilta on tanssi-ilta. Polkalla en ollut parhaimmillani, vaikka herran mielestä meni hyvin. Hän oli pyörätuolilla liikkuva. Vuosia sitten samassa paikassa tanssin elämäni ensimmäisen tanssin pyörätuoliherran kanssa ja se oli polkka. Silloin se meni täydellisesti ja monta muutakin kappaletta hänen  kanssaan sinä iltana. Sen jälkeen joskus vuosien päästä jonkin aikaa kävin pystytanssijana pyörätuoliharrastajien illoissa. Taitoni on kai ruostunut siitä ja ehkä nyt viejäkään ei ollut kovasti harrastanut lajia.

Rumbat ja tavalliset valssit sujuivat mukavasti hyvissä vienneissä. Ulkolaista alkuperää olleet chachaat olivat hieman vaikeat, vaikka tavallisesti pidän niistä enemmän kuin kotimaisista sovituksista. Tanssina tangojen lisäksi illan parasta olivat hitaat valssit taukomusiikin aikaan. Herra hallitsi askeleet ja tunsi ykkösen musiikissa. Mahtava tunne siitä tuli, kun mitään sekoilua ei tullut kummankaan kappaleen aikana.

Granadan ja sen parina tulleen tangon (nimi?) jälkeen puolen yön aikaan lähdin kotimatkalle. Granadan musiikki jäi soimaan päähäni. Tällaisia musiikillisia iltoja tarvitsen välillä. Harva orkesteri saa minut soitoillaan tyytyväiseksi koko illan ajaksi. Volga ja Pekka Nebelung ovat tehneet sen jo monen vuoden ajan. 

01.05.2012 tanssit Jyväskylän Tapiolassa

Olin kuullut ko. paikan joka tiistai-iltapäivän tansseista, mutta aika ei ole sopinut minulle. Mieli on kyllä tehnyt käydä katsomassa, mitkä menot siellä on. Vappupäivä, minunkin työläisen vapaapäivä, soi minulle nyt mahdollisuuden. Hiljan olin kuullut yhdeltä illan soittajalta, että on tulossa soittamaan Sinitakit-orkesterin mukana.

Vappupäivä sai paikan täyttymään. Tavallista enemmän oli väkeä, yli 200 henkeä. Pariskuntia oli aika paljon, ikä-ihmisiä, mutta oli parittomiakin paikalla. Parit tanssilattialle syntyivät äkkiä. Tuttuja näyttivät kaikki olevan. Alkuvalssille pääsin ulkonäöltään tutun herran kanssa. Sitten hän siirtyi tanssittamaan parempia tuttujaan. Olin asennoitunut kuulemaan orkesteria ja sen teinkin muutamien tanssittujen kappaleiden lisäksi.

Ilta tosin alkoi yllätyksellä. Toinenkin tuttu soittaja oli orkesterissa - tilapäisesti tällä kertaa. Soittanut tosin aiemminkin. Laulajana oli Kyösti Salmen. Rummuissa Jari Makkonen ja haitarissa Pertti Pepe Niilahti, jonka vakituinen orkesteri on Teuvo Oinaan Kiintotähti.  Arvelin Pepen myös laulavan, kun hänellä on hyvä ääni. Lauloikin hieman, mutta lähes koko ajan lauloi Kyösti Salmen.

Istuin salin ympäri kiertävällä penkillä lähellä orkesteria. Siinä nurkkauksessa muutaman kappaleen tanssin erään tutun ex-soittomiehen kanssa. Yllätykseksi minua haki naistenhaulla erään tanssipariskunnan herra. Ovat harrastaneet kovasti lavatanssikilpailuja. Hidasvalssi oli kyseessä. Vienti oli kyllä kiitettävän hyvää. Samalla jutteli ja kysyi eräästä saman sukunimen omaavasta (kuin minun) herrasta - mitä hänelle kuuluu, kun on veljeni… Taitaa olla siitä 14 vuotta, kun ko. herra mainitsi julkisesti minut pikkusiskokseen ja joillekin on jäänyt käsitys, että olemme sisaruksia. Tanssi ja tangot vain ovat meillä yhteistä, ei verisukulaisuus. Minulle jäi kyllä huono omatunti - en ole aikoihin kuullut hänestä mitään.

Tauoilla sitten soittomiehet kävivät jututtamassa tanssien alun lisäksi ja tanssimassa tangot, foksifuskut ja jenkat kanssani. Kun olin paikalla kaksi tuntia (piti joutua hakemaan matkojen päästä silmäteräni kotiin), niin toinen tunti oli naisille. Ennätin hakea erästä hieman nuorempaa painosta olevaa herraa, joka tanssikin hyvin. Kahdet kappaleparit tanssimme peräkkäin. Olikohan toiset hitaat valssit…

Tämä tanssipaikka on kovin suosittu työelämästä poissaoleville. Saavat tavata tuttujaan ja harrastaa mieleistä liikuntaa. Kovin ketterästi herrat hakivat daameja. Naistenhakua en tullut seuranneeksi. Tanssilipun hintaan sisältyi kahvi ja pulla/munavoipiirakka. Jos asun sitten joskus, kun on aikaa, vielä tällä paikkakunnalla, niin varmaan ainakin joskus käyn siellä. Siihen mennessä minun täytyy ensin saada asenteeni ja suhteeni tanssimiseen hieman muuttumaan. 

30.04.2012 Kukonhiekan avajaiset

Tällaista oli Kukonhiekassa vapunaattona, kun paikalla oli lähes 2000 osallistujaa. Suurin osa heistä oli kai Souvarifaneja ja iso osa myös oli paikalla Charles Plogmanin takia ja tietysti jo yksin vappu kerran vuodessa saa monet irrottautumaan kotisohvalta.

Vaikka olen aina ollut sitä mieltä, että sopu sijaa antaa ja kaikki sopivat tanssimaan taidosta riippumatta, niin nyt olisi paikallaan ollut, että tavallinen tanssiväki olisi pysynyt pois. Pienenä vähemmistönä olimme paikalla ja ihan vapaaehtoisesti Kävi vallan ajatus, että tanssi-ilmoituksessa olisi voinut olla - tämä ilta on faneille - tanssinharrastajat voivat jäädä kotiin. Ikävä kyllä lähiseudullakaan ei ollut muualla tansseja. Ei sillä, linja-autoillakin oli tullut väkeä Pohjanmaalta asti. Mukana tavallisia tanssijoitakin.

Ilta alkoi Ronnies-orkesterin soitoilla ja sillä mukavalla soundilla, mikä heidän musiikissaan on. Jalan alle käyvä poljento oli heidän kaikissa kappaleissaan. Plogmanin poika on entisen puhaltajan paikalla. Kaipaan vieläkin lähteneen laulua ja mahtavaa soittotaitoa puhaltimilla.

Illan ensimmäinen  tunti oli vielä sopuisaa lattialla ja oikein hyvin tilaa tanssia. Mutta ei mennyt kauan, kun mylläkkä alkoi ja parani vain puoleen yöhön mennessä. Arvelin, että kun Lasse Hoikka ja Plogman lopettavat omat lauluosuutensa, niin väki vähenee, mutta turha luulo. Kun tanssien aika oli klo 2.30 saakka, niin monet varmaan harvoin tansseissa mukana olevat parit jatkoivat varmaan “valomerkkiin” saakka. Lähdin puoli yhdeltä nukkumaan, kun mitään elonmerkkejä ei tapahtunut vähenemisen suuntaan.

Salin sivuilla on mukavat loosipenkit, joissa sai lepuuttaa jalkojaan ja seurata illan kulkua. Kun vertasin toissakesäisen Hiekkarannan KIV-tanssien nauhoituksen väen liikkumista ja tätä joukkoa, niin eroa oli. Silloin ei tönitty, tuupittu, potkittu, rynnitty niin kuin nyt tapahtui. Silloin olimme vain kauniisti kasassa lattialla Ihmeellisiä “jyriä” oli nyt paikalla ja alkoholi oli sotkenut joidenkin päätä. Tunnelma oli kuin "hakkaa päälle Suomen poika" Toisten tanssijoiden huomioiminen oli vähäistä.

Mutta ilta kahdeksan ja puoli yhden välille sopi, varsinkin alussa, monta hyvää tanssia ja olihan komea rinki reunoilla väkeä polkan aikaan. Harvoin sellaisen joukon edessä pääsee tanssimaan. Polkka sujuikin hyvin kaukaisen ja vanhan tutun kanssa,  joskin tähänkin lajiin sopi huonosti eteneviä, reunoilla jopa paikallan olevia, pysähteleviä pareja. Yhdet oikeat jivekappaleet sain tanssia ensimmäisellä tunnilla ja tilaa oli. Saman herran kanssa myöhemmin ruuhkassa kaikki meni äheltämiseksi ja lavan edustaa ei voinut välttää ja siitä fanijoukon ohi pääseminen oli kokemus, jossa en ole ennen ollut. Litistettiin melkein paikalleen takaa tulevien ansiosta, kun edessämenijät ihmettelivät lavan suuntaan. Foksia ja fuskua, buggia ja hidasta valssia sopi jotenkuten tanssimaan.  Varsinkin toiset hitaat valssit erittäin sympaattisen herran kanssa, hänen persoonallisella tyylillään olivat iloa tuottavia. Illan paras hetki olivat tangot salista ulkolavalle (osin suojattu sivulta) mieleisen herran kanssa. Mukavia olivat tanssintaitajan kanssa alkuillasta jenkat ja illan tungoksessa vielä slovaritkin.

Lähtiessäni huomasin, että oli toisiakin lähtenyt jo ennen minua, kun oli joitakin tyhjiä paikkoja. Kukonhiekassa on normaalisti toisenlainen väki paikalla ja tilaakin tanssia. Hyviä orkestereita on pitkin kesää. Ehkä sinne uskaltaudun vielä. Mutta ovat monet pienetkin lavat suosittuja Keski-Suomen alueella.

29.04.2012 Kivistön työväentalolla

Olipa kaunis päivä. Kesä oli tuulen tuoksussa, auringonpaisteessa ja ihmisten mielissä. Illan tanssit alkoivat klo 17. Orkesteri esitti 1. tunnin omin voimin ja tanssittavia olivat kappaleet. Orkesterissa on harmonikkataiteilija Petri Ikkela, joka silloin tällöin on näkynyt TV:n suurmusiikkitapahtumissa. Joka kerta Paratiisin keikalla ennätän hetken miettiä, miksi hän on tutunnäköinen. Kaija Pohjola, tangokuningatar 1991, esiintyi taas arvonsa mukaisesti. Hänessä on tyyliä, malttia ja iloisuutta. Kaikki hänen esittämänsä kappaleet ovat mukavia tanssia.

Tanssi-iltani sujuu täällä suunnilleen samoin raamein kuin aiemmin. Olen innostunut alkuillasta. Toivon ja odotan, että minun tuttujani olisi paikalla. Usein muutama onkin. Tämän illan tanssien suurin ilo minulle olivat kahdet (kolmet?) tangoparit erään herran kanssa. Myös hidas valssi hänen kanssaan oli hyvä. Jotain slovarityyppistä myös tanssimme.

Pitkästä aikaa sain tanssia jenkkaa. Polkkaa en kuullut. Tavallisia valsseja esitettiin kyllä runsaasti. Reilun tunnin aikana tulivat kolmet valssit ja myöhemminkin illasta vielä kahdet parit. Taisin tanssia niistä ainakin kolmet, vaikken ole juuri innostunut niistä ellei ole tilaa ja reipasta vientiä. Toisetkin hitaat valssit pääsin tanssimaan alkuillasta. Chachaan aikana ei pitäisi jutella, mutta niin nyt vain meni. Humpat olivat mainiot.

Tein nyt, mitä olen yrittänyt usein, mutta on jäänyt vain tekemättä. Hain paikalla ollutta sokeaa herraa. Sattui samba, mutta hyvä oli hänellä rytmitaju. Kuulin myöhemmin, että hän on saanut joskus opetusta itseltään Blunkalta. Hain myös tangolle erästä kookasta herraa, joka oli tullut ensimmäisen hitaan valssin aikana ja harmitteli, ettei päässyt tanssimaan sitä. Lohdutin, että varmaan tulee vielä toisetkin. Tulihan ne, naistenhaun aikana ja pitkään hän seisoi ja joku taisi sitten viedä. Itse tanssin sen herran kanssa, jonka askeleet tangoineen olivat illan sopivimmat minulle tänä iltana. Tällä kertaa oli mukava palata kotiin tansseista ja vapunaatto oli vielä vapaapäivä.

28.04.2012 Kartano Kievarissa

Neljän päivän loma-aikana oli tarkoitus tehdä jotain muuta kuin käydä tanssipaikoilla, mutta näin se vaan meni tällä kertaa. Niinpä Kartano Kievariin ajelin. Levymusiikki oli soimassa ja väkeä jo hyvin paikalla puoli yhdeksän aikaan. Lipunmyynnissä paikan isäntä ei tällä kertaa ennättänyt kysyä, tulinko konserttiin, kun jo itse tiedustelin, onko melkein tangokuningattaren konserttiin vielä vapaita paikkoja. No niin, se on meidän juttuja.

Varttia vaille yhdeksän aloitti orkesteri Rosette ja täytyy kyllä sanoa, että kahden tunnin ajan heidän tanssimusiikkinsa oli juuri sitä mitä minä kaipaan. Hitaita ja nopeita vuorotellen, tanssilajit huomioiden. He osaavat työnsä. Rosetten kosketinsoittaja esitti ensimmäisellä osuudellaan humpan Tanssit talolla (Varjokuvan kappale). Se saa minut hyvälle tuulelle ja kun sen tanssin mieleisen herran kanssa, niin tanssitunnelma on taattu.

Muutoinkin alkuilta oli mukavaa. Sopivia herroja ja hyviä kappaleita. Kun klo 8-9 oli miestenhaku vaihtuen naistenhakuun ja kun melkein aina arvasin, mitä suunnilleen on tulossa tanssilajillisesti, niin 1. naistenvuorolla osasin välillä olla nopea. Toinen naistenhakutunti olikin sitten jo erilainen.

Illan toinen iloinen tanssi oli chachaa herran kanssa, joka penkistä korjasi minut toisella miestenhaulla. Myöhemmin eräs toinen herra haki samaiselle lajille ja minun mielihyvätaso ei juuri liikahtanut. Mietin joskus, miten viennit voivat olla erilaisia, vaikka askeleet saattavat olla samoja. Aiemmin illalla puolestaan erään pituiseni herran kanssa lattaripuoli meni myös iloisissa tunnelmissa.

Ilta kyllä oli tanssillisesti oikein hyvä. Monta oli tuttua ja heidän kanssaan kaikki kappaleet tuntuivat hyville. Toiseen naistentuntiin asti sain olla tanssimassa, mutta sitten huomasin, etten ennättänyt hakea heitä joita halusin ja jätin paikan Kaija Lustilan toisen osuuden alkupuolella. Hän ennätti laulaa illan aluksi upeita kappaleita, tangoja ja monen monta nopeaakin kappaletta kauniiden hitaiden lisäksi. Tangokuningatarainesta hänessä on edelleen, kun aikanaan valintaraati teki päätöksensä muulla kuin paras voittakoon -tyylillä.