31.12.2011 vanhan vuoden loppu Martin Kievarissa

Keski-Suomen seudun tanssimahdollisuudet sen kun kutistuu. Tällä menolla on edessä mökkiläisenä olo. Mutta tämän kerran vielä yritin palauttaa mieleeni entisaikojen mukavia tanssi-iltoja ja sen tiimoilta olin ajoissa Martin Kievarissa. La Stradan soittajat laittelivat soittimiaan kuntoon ja mukana näytti olevan nuori herra, percussioiden kanssa ja osaa hän soittaa rumpujakin, isänsä poika  kun on. Aikaa on siitäkin kun viimeksi näin hänet lavalla. Ei hän taida ravintolailloissa olla mukana joskin on tässäkin paikassa tarjolla vettä väkevämpää.

Pariskuntia oli muutama paikalla ja lisää tuli - pariskuntia. Muutamia yksin tulleita naisia ilmaantui ja ihan joku yksin tullut herra. Levymusiikilla alkoi ilta kello 20. Souvarien levy pyöri, olikohan Tähtiyö ja kuutamo, ainakin Luodut toisilleen kuului ja kaikki kauniita kappaleita kuunnella ja tanssiakin, jos mahdollisuutta olisi ollut. Niinpä toteutin paikan isännän lipun myynnissä toteamaa - tulinko konserttiin vai tanssimaan…. Taisi olla tiedossa aiempi Revontulen tanssi-iltani samaisen orkesterin illassa.

Orkesteri aloitti varttia vaille yhdeksän. Enemmistö tanssiväestä oli pariskuntia. Vuorotuntihaku muuttui naisille hetken päästä. Istuin ja kuuntelin. Naisia oli tullut lisää ja joitakin herrojakin eli ehkä olisi ollut mahdollista tanssiakin, mutta jatkoin vain istumista. Ennätti siinä miettiä koko tanssilavakulttuuria, taas kerran.

Olin jo mielessäni valmistautunut kotimatkalle, kun vartin yli yhdeksän alkoi kuulua hidas valssi. Sattumalta huomasin herran jonka kanssa olin tanssinut hitaan valssin pari päivää aiemmin. Joten kotiinlähtö unohtui. Kohtelias hän on eikä väistele hakijaa niin kuin illan aikana ja muuallakin silloin tällöin huomaan herrojen tekevän, kun odottavat  kohdistetulla katseellaan naistenriviin suosikkejansa hakuja. Sitten järki voitti ja olin paikalla varttia vaille kahteentoista.

Anita Hirvonen saa ihmiset hyvälle tuulelle. Jos hänen hersyvät juttunsa lavalta ovatkin ennestään tuttuja, mutta hän osaa ilmaista saman asian eri sanoin. Lihavuus on hänen lempiaiheitaan. Niin kuin sekin vitsi, että orkesterin pojat olivat nyt ensitöikseen sanoneet hänet nyt nähdessään, että olet lihonut. Eihän hän mikään keijukainen ole, mutta että kykenee laskemaan leikkiä omasta ulkonäöstään, niin harvalta se onnistuu. Minusta tosin näytti siltä, että hän on hieman hoikistunut sitten edellisen kerran. Mutta laulaa hän osaa. Hyvin tanssittavia kappaleita. Olin paikalla hänen ensimmäisen osuutensa ja olin poistumassa, kun hän aloitti toisen.

Orkesterista huomasin, ettei lavalla ollutkaan enää suosikkisoittajaani - mitä lienee tapahtunut. Tuntematon herra oli puhaltelemassa. Orkesterin musiikki on tanssimusiikkina upeaa. Heillä on taitoa ja tyyliä. Tuosta hitaasta valssista vielä. Toisena kappaleena orkesteri esitti instrumentaalina sen hitaan valssin, joka on ykkössuosikkejani lajissaan. Lumous (Fascination) on yksi kauneimpia kappaleita. Olen viimeisen vuoden aikana kuullut sitä esitettävän muutamia kertoja. Ensi kerta oli Pertti Niemen laulamana, orkesterinaan Odessa. Sitten etsintöjen jälkeen olen saanut kuulla Voimaorkesterin ja Martti Metsäkedon orkesterin  esitykset sekä nyt La Stradan. Mietin, olisiko viimeksi mainittu esittänyt sitä jo aiemmin ja en jostain syystä ole tunnistanut sitä. Taukomusiikkien aikana oli hieman väljempää, mutta muutoin aika ahdasta oli liikkuminen lattialla ja ehkä ei toisten huomioiminen aina onnistunut. 

Illan parhaat tanssit olivat erinomaisin hyvin viedyt polkat ja cha-chaat, jotka olivat juuri sellaiset kuin tässä lajissa vietynä toivon.  Polkkaherran kanssa myös tango sujui. Cha-chaa herran kanssa lisäksi tango ja alussa mainittu hidas valssi. Rumba ei jostain syystä sujunut erään tutun kanssa niin kuin on joskus ennen tehnyt. Ehkä omissa jaloissani oli vikaa. Herra, jonka kanssa mielelläni tanssin tangoa oli kovasti varattu ja onnistuin sitten naistenhaulla hänen haussaan. Nyt oli musiikin rytmi fusku-foksi-jive  eli mahdollista tanssia miten haluaa.  Siinä keskialueen ruuhkassa liikuimme.

Jotkut illan kappaleet ja tanssit ovat unohduksissa, kun varsinkin naistenhaut olivat pikajuoksuja, joihin mummon lähtöasetelmat eivät riitä. Parhaani kuitenkin tein (terveisiä vaan Konsun pe-illan ihanalle tanssiherralle, jonka kanssa keskustelimme asenteiden muutoksesta hakemisessa ja että uusia hakijoita on vaikea saada, jos ei itse edes yritä hakea naistenvuorolla).

Foksia tuli tanssittua useamman herran kanssa, mutta tanssinko yhtään humppaa. Tuntuu, etten. Kävikö siinä niin. Jenkat sen sijaan entisen kotiseudun herran kanssa olivat hyvät ja juuri kun olin menossa pois, alkoi kuulua toiset jenkat ja tuttu herra tuli vastaan. Ne vielä tanssimme ja ennen puolta olin jo autossa kotimatkalla.

Kuun sirpale roikkui läntisellä taivaalla. Raketteja hajosi eri värisiksi kuvioiksi pitkin taivaan kantta. Mistähän uuden vuoden rakettien ampuminen on saanut alkunsa? Kaunistahan se on ja kallistakin.

30.12.2011 Konsussa

Tanssimatkailua harrastin  nyt yksin. Tuttu tanssidaami ei jaksanut lähteä mukaani. Minä halusin olla läsnä Martti Metsäkedon orkesterin illassa. Minulla on ollut pieniä epäonnistumisia heidän iltojensa suhteen. Kuluvan vuoden puolella vielä kesätanssien aikaan ajelin perjantai-iltana Martin Kievariin. Onneksi ei ole pitkä matka. Perillä huomasin, ettei autoja ollut pihassa, jos nyt jonkun järjestysmiehen. Selvisi, että on yksityistilaisuus. Siitä en ollut löytänyt mainintaa tanssi-ilmoituksissa. Että se siitä. Paluumatkalla sitten ajelin Kuikan lavan kautta kotiin herra Finkkujen soittoillasta.

Sitten jo syksymmällä uusi yritys Martin Kievariin. Odottelin pihassa autossani, tuleeko paikalle ketään. Muutamia pariskuntia meni sisään ja muutama yksin tullut nainen. Ainuttakaan miespuolista en nähnyt menevän yksin. Niinpä taas kotimatkalle. Viihdekeskuksessa oli Charles Plogman ja uusi orkesterinsa, tai uuden nimen saanut orkesterinsa Ronnies.

Nyt oli sitten kolmas yritys Martti Metsäkedon orkesterin iltaan. Menomatka oli minulle yhtä sekava kuin aiemmin ensimmäisellä kerralla. Että ne yksisuuntaiset kadut ovat vihoviimeisiä. Mutta onnella selvisin parkkihalliin, josta oli lyhyt matka tanssipaikalle. Tällä kertaa oli enemmän väkeä paikalla kuin ensi kerrallani. Myös tanssitaitoista oli porukka ja eri-ikäisiä. Kyllähän tuttuus näytti olevan tanssijoiden välillä. Orkesteri oli jo aloittanut kun sain kiivettyä ne lukemattomat portaat ylös. Hissikin kuulemma on ja sitä käytin alastullessa hyvässä seurassa.

Illan orkesteri on omaa luokkaansa, eroaa muista orkestereista monin tavoin, mutta ennen kaikkea heidän musiikkiinsa on minulle mieleen. Ja eikä vähempää - orkesteri soitti Lumouksen, sen hitaan valssin, joka valloitti sydämeni viime keväänä. Musiikki on kaikkineen hyvin tanssittavaa ja kun soittimina on El Papalla trumpetti ja Martilla itsellään huilu ja saksofoni, musiikki täyttää tanssijoiden toiveet.

Muutamia entisaikojen tuttuja oli paikalla ja mukava oli tavata tanssinainen, jonka luona joskus yövyin pääsiäisen aikaan ja tanssimme pyhien aikana jalkamme kipeiksi. Eräs tanssiherra, joka melkein lukee ajatuksiani vai onko ne merkitty naamatauluun, keskusteli kanssani asennemuutoksista tanssipaikalla. Ja kai tarkoitti, ettei pidä odottaa entisajan iloisia tansseja ja hyviä tanssiherroja joka lähtöön. Ei vaikka tanssitaito kehittyisi. Aika vain kulkee kulkuaan. Minun mielestä elämässä täytyy olla päivien kimallusta, joka kantaa eteenpäin. Tämä juttelukaveri on Tanssinetin alkuvuosien tuttavuus, sympaattinen, hyvin tanssivaherra, joka osaa viedä tunteella.

Illan tanssini olivat määrältään vaisut. Olisiko ollut kymmenkunta kappaleparia lattialla. Ei naistenhakukaan paljon auttanut. Tanssitut kappaleet olivat hyvin vietyjä. Eräs kauan sitten Lapissa tapaamani hiihto/tanssiherra oli mukava tavata vuosien jälkeen. Illan musiikki pelasti illan niin kuin monta kertaa aiemminkin.

29.12.2011 Jyväshovissa

Tällä viikolla esiintyi orkesteri Rosette useampana iltana ja viikonloppuna mukana myös Tiina Ruuska, kaunisääninen solisti. Yhtenä iltana oli tilaisuus olla heidän illassaan. Hyvin orkesteri hoiti soiton lisäksi myös laulupuolen. Kaikki laulavat hyvin. Tanssit talolla -humpan he esittävät hyvin. Kun sen ensi kerran aikanaan kuulin, tuntui hyvältä, että joku on ottanut tämän Varjokuvan kappaleen ohjelmistoonsa.

Esitettiin se nytkin ja monia muita kappaleita, joita odotin. Aluksi näytti, ettei väkeä ole paljonkaan läsnä, mutta siitä ilta vilkastui. Parin tunnin päästä paikka oli täynnä. Tanssiväki oli innokasta ja tyylit olivat vapaat sekä rennot. Viisasten juoma saa aikaan vapauden. Tuttuja ei ollut, vain joku ulkonäöltä tuttu ravintolavieras. Muutamia kappaleita tanssin. Sen hyvän humpan, kahdet parit hitaita valsseja, tangot, rumbat ja jotain kävelyjä.

Edellisellä kerralla tässä paikassa olin huonossa kohti istumassa ja en nähnyt saksofonistia ja muutoinkin soitot eivät sattuneet aina korvaani. Kuuluvuus ym seikat ahtaassa paikassa taisivat vaikuttaa. Nyt sitten näin koko orkesterin saksofonistia myöten. Tämä soitin on se minkä yleensä huomaan ja soittaja käytti sitä monissa kappaleissa. Kitara on hänellä lisänä lavalla. Kyllähän heitä kuuntelee illan vaikka istuen, mutta mieluummin tanssien ja jossain muualla kuin ravintolassa. Heillä on hyvin laaja ohjelmisto ja soittotaito kaikilla hyvin hallussa.

26.12.2011 Tapaninpäivänä Kivistöllä

Tapaninpäivän tanssittajina olivat Rainer Bollström ja Graniitti. Rumpalilla oli tuuraaja, joka oli pikaisesti saatu mukaan. Kuopiolaisherra, joka aiemmin oli orkesterissa, oli myös tuurauskeikalla. Hänen laulustaan ja soitostaan olen pitänyt. Taitava muusikko hän on ja lauluääni hyvä. Ehkä ei nyt kuitenkaan ollut parhaimmillaan. Saksofonisti, kosketinsoittaja oli tutunnäköinen. Olikohan Markus Sextetin soittaja aiemmin.

Illan solistin karisma ei ole kadonnut. Hän osaa ottaa yleisönsä. Myös laulaa hän osaa, onhan takana 20 vuoden kokemus orkestereissa. Hänen  viimeaikaisista kappaleistaan mm. Paras mies ja Herrajee häikäisee ovat hyvin tanssittavia kappaleita ja sopivat kaiken tanssikansan askeliin. Kaiken kaikkiaan, hänellä ei ole kappaleita, joissa tarvitsisi miettiä millä askeleella tanssii.

Tanssiväkeä oli paikalla ja tanssittua tuli pitkästä aikaa monet kappaleet. Jos naistenhaulla olisin nopeampi, niin ilta olisi täydellinen tanssi-ilta. Paikalla oli monia tuttuja, hyvin tanssivia herroja ja eivät unohtaneet minua mummoa penkkiin. Päivän liikkuminen tuli tehtyä tanssilattialla.

15.12.2011 Peurungassa

Illan esiintyjinä olivat Tomi Markkola ja Fernet. Toivon aina joutuvani ajoissa paikalle kuulemaan ja joskus jopa tanssimaan Fernetin alkuvalssit. Varsinkin nyt toisena esitetty Kielon jäähyväiset on mielikappaleitani.

Väkeä oli runsaasti paikalla. Oli myös pyörätuolilla liikkuva tanssija. Tanssisalia on uudistettu tai parempi sanoa, istuinpaikkoja järjestetty uuteen uskoon. Pehmeät sohvat ja matalat pöydät orkesterin vastapäiväiseltä seinän luota on poistettu ja tilalla ovat pitkät pöydät tuoleineen.

Valitsin taas istumapaikaksi hieman sivummalta salin puolelta paikan, josta näin hyvin lavalle. Tässä paikassa viime käynneillä katselu ja kuuntelu ovat olleet pääasia. Minua tanssittavia tuttuja on ollut hyvin vähän. Pieni sisäpiiri pyörii paikalla joka kerta ja talon asukkaina olevat kuntoutujat ovat omana ryhmänään. Tällä kertaa kolme vierasta herraa haki tanssimaan ja ihan pari kolme ulkonäkötuttua tanssimiestä. Yksi heistä tanssitti useamman kappaleen.

Olen aina pitänyt Fernetin tavasta soittaa tanssimusiikkia. Jos heidän ohjelmistonsa ei uudistu samaan tahtiin kuin joillain orkestereilla, niin kaikki kappaleet ovat miellyttäviä tanssittavia. Usein joidenkin orkestereiden tuntuu olevan pakonomaisesti saada aikaan uutta musiikkia, joka minusta musiikkina on ihan hyvää, mutta tanssilllinen puoli ei aina ole samaa luokaa.  Kaipa eri puolella Suomea tanssiväkikin on vaateliampaa eikä halua kuulla samoja kappaleita. Taukomusiikkina oli ihan hyviä kappaleita.

Tomi Markkola on yksi minua eniten sykähdyttävistä lavaesiintyjistä. Tangokuningas vuodelta 1996 hän on ja kuuluu niiden muutamien kuninkaiden joukkoon, jotka vuodesta toiseen ovat säilyttäneet suosionsa. Hänen syvä äänensä on erityinen ja sopii hyvin hänen esittämiinsä kappaleiseen. Mukava oli olla mukana heidän illassaan.