Puistokulma ja wanhaa tangoa

Huolimatta pahimmanlaatuisesta tanssihulluudesta sain vastuullisen viran autiosaaren sairaalaan. Onneksi tämä hulluus katsottiin lieventäväksi ja samalla kertaa tarpeelliseksi ominaisuudeksi valintaa tehdessä.

Sormet toimivat vielä, mutta jaloista ei enää ole varma, kantavatko, kun ylös nousee tuolilta. Joskus käy mielessä ajatus, olisiko olemassa jokin hoitomuoto tähän riippuvuuteen... vai vain antaa palaa. Viikonloppu on ollut yhtä tanssia.

Vonkamiehet naissolisteineen esittivät varmaan parastaan ja tanssimusiikkiahan se oli. Useita ihan hyviä kappaleita. Ensi vaikutelma orkesterista jäi vähän ponnettomaksi. Eri tanssilajit tulivat, mutta masurkka liian myöhään. Saisikohan lakisääteiseksi huoneentaulun orkesterin sosiaalitiloihin, jossa lukisi, että tällä tanssipaikalla toivotaan soitettavan kaikkia lajeja ja polkka, jenkka, masurkka alkuillasta. Jossain näin onkin. Ja ellei taito orkesterilla riitä kaikkeen, taukomusiikkina tulisivat loput.

Mutta varsinainen tanssiminen. Naisia oli ehkä vähän enemmän ja herroilla hyvä ja joillain jopa erityisen hyvä tanssitaito. Mielihyvä saattoi hetkellisesti ylittää - sopivaisuuden rajat.

Merille, kiitos esittäytymisestä, nähdään varmaan jossain. Ja pojat, varsinainen Vanhapoika, tanssittu useammankin kerran ennen ja vasta nyt paljastat nikkisi ja edelleen täytät käteenkäyvän herran toiveeni ja MustaRudolf, ei voisi osuvampaa nikkiä olla ja jalat - ne ovat luotu tanssimiseen. Kiitos molemmille. Olisi pitänyt ovella lähtiessä vielä lopuksi kiittää kaikkia herroja, sillä huonoa tanssijaa ei ollutkaan. Siis jonkun tartunnan Puistokulmasta on saanut, kun ajomatkat vievät enemmän aikaa kuin perilläolo.

Viikonlopun kursseilla wanhaa tangoa, sambaa, salsaa herra Tahvanaisen opeilla kahtena päivänä ja siinä välillä vielä yleisissä tansseissa, joten järjen käyttö oli nollilla ja biorytmit miinuksella. Ensi viikko menee toipuessa, josko sinne saaren sairaalaan pääsisi lääkärikin tarvittaessa hoitoon...