Hiihtomäen lavalla 5.6.2009

Kun Esakalliolla tulin sanoneeksi, että olen kyllä paikalla, kun Fernet ja Tomi ovat Hiihtomäen lavalla, niin sitten olin paikalla. Ehkä sekin, että viime lauantain Hangan lavan tanssi-illasta häivyin ennen kuin Tomi edes aloitti, niin nyt päätin olla läsnä, olipa tanssiväki mikä tahansa.

No, se väki oli moninainen. Kaksi paria, jotka tanssivat keskenään monipuolisesti. Muu väki tanssi tavallisesti, niin kuin suurin osa tanssiväestä tekee. Lavaa oli kohennettu. Lattia oli hiottu ja oli kuin uusi, mutta samalla hieman liukas. Kaipa se puupöly häipyy ajan kanssa. Sisääntuloaukkoon oli laitettu ovet ja kun ikkunaluukut olivat kiinni, niin suoraan ei tuullut sisälle. Kun ulkona on plus neljä lämmintä tai allekin ja koko viikon on ollut alhaiset lukemat, niin kyllä rakenteet siinä kylmenevät. Kylmää oli siis sisälläkin ja vaikka tanssin, niin lämpöinen huppari oli ylläni lähes koko ajan.

Fernet esiintyi kaksi osuutta ennen Tomin kahta osuutta. Ei tainnut ihan lämmin olla lavallakaan. Illan tanssilajitarjonta oli runsasta, tosin polkkaa ja sambaa en huomannut soitetun, mutta kädenalilajeja tuli kyllä riittävästi. Oli fuskua, jiveä, rumbaa, cha-chaata (ne heidän ihanat cha-chat, jotka istuin penkissä) ja buggia. Aika monet kappaleet olin tanssimassa, jos välillä hytisin penkissäkin. Omalla kohdallani eniten iloa tuottivat tangot, joita tanssin useat kahden herran kanssa. Alkuillan orkesterin rumbat olivat hyvät tanssia.

Tavallisia valsseja oli kahdet kolmet parit, joista yhdelle haki illan parhaimmalla tanssiotteella vievä herra, jolla myös käännökset sujuivat hyvin. Tanssinharrastaja hän lienee, koska parillaan oli Jyväskylän seudun tanssiseuran takki.

Yhdet hitaat valssit tanssin viennissä, joka lähenteli hidasta valssia ja toiset seisoin orkesterin lähellä kuuntelemassa, sillä en olisi jaksanut enää toisia tanssia, kun herrojen tanssitaito ei tällä kertaa ollut vahvimmillaan tässä lajissa. Siinä Tomia kuunnellessani vasta ensi kerran tajusin, miten hyvin hän ääntää sanat loppukirjaimia myöten. Samaa aikanaan huomasin Tarja Lunnasta (orkesteri Rosso) kuunnellessani. Tomista voin sanoa, että hän on nuoreksi mieheksi karismaattisen komea ja hänen äänessään on syvyyttä, mikä koskettaa minua kuulijana. Omimani hyvärytmisen jiven tanssin vaihtoaskelella, hyvä niinkin. 

Laskin, että paikalla oli väkeä alle sata henkeä. Ehkä kylmä sää verotti, ehkä Sinitaivas Mäntymotellille vei tanssijoita ja paikallisessa ravintolassa esiintyi Nelinpeli, entinen SMORK-kilpailun voittaja.

Hiihtomäen lavalla on kaikki hyvät puitteet tanssimiselle. Myös henkilökunta on ystävällistä ja kahviossa oli tosihyvää ruisleipää eri päällysteillä. Ilmainen vesipiste oli ilmestynyt kahvioon.

Kun Tomi lopetti osuutensa puoliltaöin, jäi orkesterille vielä soittoaikaa. Tanssiväki oli aloittanut poistumisen jo aiemmin. Minä lähdin myös siinä vaiheessa. Lieneekö orkesteri vielä soittanut, kun näytti, ettei juuri ketään jäänyt paikalle.

Erikoinen ilta oli kylmyyden takia, mutta minulle se oli sielun lepoa olla kuulemassa ja katselemassa minulle yhtä mieleisintä orkesteria solisteineen. Lauantai-iltana ehkä olosuhteet ovat toiset. Ainakin tanssirakennus on enemmän kuin lava, joten siellä ei ehkä palella. Ja minä tapaan pitkästä aikaa Omega-orkesterin, jolla on varastossa paljon tangoja ja mitähän Esa-rumpali on uutta luonut, kun en aikoihin ole ollut kuulolla. Kun Fernetkin pääsee lämmittelemään edellisen illan kohmeisia sormiaan samaan paikkaan, niin musiikillisesti ilta on varmaan minulle hyvin mieleinen.