21.08.2010 Kukonhiekassa Taiga ja Jarkko Honkanen sekä Petoman/Tommi Soidinmäki.

Aika erikoinen ilta tämä oli, monella tapaa. Ensiksikin paikassa oli alkanut jokin metsätapahtuma jo puolilta päivin. Arvioivat kävijämääräksi 1300-1700 henkeä. Osa tietysti jäi viihteelle. Varsinaista tanssiväkeä oli kourallinen.

Minä olin paikalla ensiksikin Jarkon takia ja katsastamassa hänen uuden orkesterinsa kokoonpanoa. Toiseksi tässä hiljan Syvälahden tungoksessa tapasin erään herran, ihan mukavan ja jopa mukavasti tanssivankin. Oli hieman puhetta tästä Kukonhiekan illasta. Parasta tai pahinta oli, että kun paikalla oli sitä väkeä pilvin pimein, en edes huomannut häntä kuin kymmenen jälkeen. Taiga oli aloittanut illan poikkeuksellisesti tuntia myöhemmin kuin normaali aloitusaika eli vasta kello 21. Johtui siis tästä metsäväen juhlasta. Olisi kyllä aloitusajasta pitänyt päätellä jotain poikkeavaa olevan tanssipaikalla ja ymmärtää olla poissa.

Petoman jatkoi, kummallakin oli puolen tunnin setit. Taigan ja Jarkon yhteinen osuus alkoi klo 22.00 ja olin sitä tungosta kestänyt siihen saakka. Olin jo poistumassa, kun Jarkko alkoi laulaa Saulin tangoa Mun aika mennä on. Sitä jäin kuuntelemaan ja törmäsin tähän “treffikaveriin”. Niinpä kahden tunnin ajan sitten tanssimme, mitä nyt sitten soitettiinkaan. 

Tungos oli tietysti valtaisa, mutta nyt karisi kuvitelmani hyvästä tanssijasta. Jo se, että herra vie selkä edellä ja vielä tuossa ahtaudessa eikä osaa käyttää tanssitilaa, saa minut melkein juoksemaan pois lattialta. En edes hitailla valsseilla, niitäkin tuli kaksi paria ja tangoilla kokenut mitään hyvänolon tunnetta.

 

Ehkä joidenkin kanssa illassa riittävät muutamat kappaleet ja siinä en kovasti puntaroi vientiä, jos se sattuu suunnilleen kohdalleen. Se jäi minua vaivaamaan, miksi edellisen kerran tanssiminen tuntui hyvälle. Kaipa se on kaikkien olosuhteiden summa, myös oman aivotoimintani. Keskeinen kemia ei ehkä ollut parasta mahdollista. Mutta osasi hän käyttää kauniita sanoja minusta - jämäkkyyteni, hyvä ryhtini ja omilla jaloillani seisominen olivat kiitoksen kohteita. Ehkä hänelle olisi pitänyt antaa uusi mahdollisuusOtsan rypistys Siis musiikit olivat illalle hyvät ja siksi olin valinnut paikan tietämättä metsäväen juhlista.