Vuosi vaihtui Pesäkalliolla

Kun ajattelen tätä vuoden vaihtumista uudeksi ja  vertaan sitä vuoden takaiseen, niin kyllä minulla silloin toipilaanakin oli enemmän mielenrauhaa ja tasapainoa kuin nyt Pesäkallion Korsutansseissa. Valitessani erään isohkon viihtymispaikan/minulle mieleisen soittokunnan ja Pesäkallion välillä tein todennäköisesti selkeän virhearvion tai mistä sen tietää...

Joka tapauksessa Pesäkalliolla oli paljon väkeä jo ennen iltakahdeksaa. Ja lisää tuli. Tanssituttuja herroja en huomannut kuin jonkun. Toisia kaipasin, missähän olivat, mitä tekivät… Toivottavasti olivat kuitenkin tanssimassa ja ilahduttamassa – naisia. Korsun soitossa ei ollut valittamista. Ihan hyviä tanssikappaleita. Paljon valsseja ja muuta tanssiväelle sopivaa. Taukomusiikki oli hyvää.

Kyllä nämä olivat selkeimmät varttuneiden ja pariskuntien tanssit, missä olen ollut. KIV-tanssit tulivat mieleeni. Eikä se iästä ole kiinni, vaan siitä miten tanssitilaa käytetään. Ennätin miettiä alkuillasta monta kertaa, mitä teen. Ajanko kotiin vai katson, mitä täällä tapahtuu. Jäin katsomaan. Juhlatunnelmaa en tahtonut löytää.

Joukossa oli muutamia herroja, jotka kohdistivat hakunsa minuun. Tanssitaitoisia he olivat, onnekseni ja ilokseni. Lämpöisiä sylitansseja sopi kädenalitanssien joukkoon. Hyviä tangoja heidän kanssaan. Eräs tuntematonkin herra haki tangolle ja vei niin oudolla tyylillä, toispuoleista askellusta, etten moista ole kohdannut ja hän innostui hakemaan foksillekin.

Orkesteri soitti ihan monipuolisesti ja mm. hitaat valssit. Samaa lajia tuli taukomusiikkina liian nopealla tempolla. Orkesterin hitaille valsseille haki nuori herra ja kysyi muistanko hänet. En ryhtynyt arvailemaan. Ei ollut alkuillasta hakenut ketään – katsellut vain menoa. Nuoria naisia ei ollut paikalla. Onneksi hän innostui sitten hakemaan, kun kuitenkin tanssimaan oli tullut ensi kertaa ja huomasin, että eri-ikäiset naiset hakivat häntä naistenhaulla.

Pienellä vihjeellä palasi mieleeni syksyn 2005 pinssitanssit Kalliojärvellä ja yhdet nautittavimmista cha-chaa ja jivekappaleista, jotka tanssin hänen kanssaan. Harvoin tanssiminen on tuntunut täydellisesti onnistuneelta. Silloin se oli. Muistan, kun siellä eräs nuori daami tuli toteamaan, että olette varmaan tanssineet paljon yhdessä. Se oli ainoa kerta. Olisihan minun pitänyt muistaa hänet. Kuin Sykkeen Vesa nuorena ja mitkä silmät ja kohtelias käytös.

Nyt illan aikana tanssimme muutamia kappaleita. Jiveä yritimme, oli liian nopea kappale, joten fuskasimme. Rumbaa vai cha-chaata tanssimme ja aivan upeat polkat, toinen swinginä, jonka osaamistani en voi kehua, niin harvoin tanssin sitä. Hän kyllä osasi. Tavallisen polkan viennistä hänelle voin antaa erityismaininnan. Hän vei juuri niin kuin piti oikea-aikaisia suunnanvaihtoja myöten. Masurkan tanssimme ja sen tanssimisessa saatan jakaa sopivalle viejälle pieniä vihjeitä, miten se tulisi tanssia parille. Nyt oli sellainen viejä, jolle voin sanoa. Jenkkahypyillä katsekontakti pienellä vartalon käännöllä pariin päin ja jopa se nyökkäys. Itse koen sen hyvin hauskana, kun huomaan, että viejä osaa sen myös. Sellaisen masurkan aikana ei voi olla hymyilemättä ilosta.

Naistentunnilla hain kahta herraa, toista siitä ylätasanteelta. Toisen kanssa tanssimme yläparketilla sen juoksuhitaanvalssin. Soittaja kun hän on (ei Korsun), niin ainakin tietää mikä on hitaan valssin tempo. Aiemminkin olemme jutelleet soitetun musiikin nopeuksista eri tanssilajeissa. Hänkin on sitä mieltä, ettei soittajalle ole pahasta osata itse tanssia. Taitaa kyllä suurimmalla osalla soittajista olla eri näkökulma.

Lopulla iltaa sain tanssia hänen kanssaan tangon, kun ensin olimme kuunnelleet kuusen kupeessa seisten puolen yön Finlandian, joka tuli nauhalta kuin tykin suusta. Sopi hyvin kun Korsun herrat seisoivat sotilasasuissaan lavalla. Miksihän Maamme laulua ei soiteta?

Naistenhaulla en jaksanut osallistua hakuryntäykseen niiden vähien kohdehakujen takia. Mukava oli seurata tanssijoita yläsalin reunalta. Iloa näytti olevan, olihan uusi vuosi tulossa. Kun illan mittaan tarkemmin katselin, niin pariskunnissakin oli ihan hyviä tanssijoita, mutta paljon oli soutamista ja huopaamista lattialla. Juttutuokioita siellä pidettiin useamman hengen voimilla ja heistä näytti mukavalta tavata tuttuja eikä se haitannut heitä, että seurustelu tapahtui tanssien aikana tanssilattialla.

Sopeutumista ilta vaati. Loppujen lopuksi – ei niin huono ilta kuin aluksi pelkäsin. Mutta olisin voinut valita toisinkin ja jäänyt tapaamatta pohjanmaalainen pinssituttu ja muutamat muutkin tanssitutut.

Mietin joku päivä aiemmin yllättävältä taholta kuulemiani kauniita sanoja ja tunsin itseni onnelliseksi.
Siispä, nauttikaamme elämästä tässä ja nyt – ei ole parempaa hetkeä olla onnellinen kuin nyt.